Minä olen taas likkoja paossa. En olisi, jos minä saisin määrätä, mutta kun en saa.

Näin se taas meni. Mutsi alkoi lopultakin tuoksua hyvältä 1. helmikuuta ja Narunjatke haki sen meille. Sanoi vain, että sille tulee Mies, ja kärräsi minut isoeno-Nuutin, Varamamman ja Viiksimiehen hoteisiin.

Ei kai se Mies sitten tullut tai jotain, kun vajaa kaksi viikkoa myöhemmin sain palata kotiin ja Nuutti tuli mukaan. Siitä huolimatta, että mutsi tuoksui edelleen hyvälle. Eikä tässä vielä kaikki: isomummu-Nuudelikin oli kovasti aromikas ja isotäti-Maija myös.

Koko naislauma oli aitojen ja ovien takana, ja Narunjatke ilmoitti tuimasti, jotta sinne ei mennä eikä serenadeja lauleta. "Itsehillintää peliin, Äijät", sanoi Narunjatke ja kielsi jopa vilkuilemasta tyttöjen puolelle. No, kuusi päivää me tehtiin niin kuin käskettiin, oltiin hillitysti ja kuunneltiin, kun Narunjatke ihmetteli kaikille, joiden kanssa se puhui siihen korvalla pidettävään läpyskään, kuinka hillittyjä me oikein oltiinkaan.

Nyt me ollaan oltu yli viikko takaisin täälä Nuuttilassa. Narunjatkeella on ollut tänne porttikielto sen jälkeen, kun se käväisi tyttöjentuoksuisissa vaatteissa ja meidän itsehillintä alkoi rakoilla. Nuutille varsinkin ottaa sen verran koville, ettei ruokakaan tahdo maistua.

Astumisharjoittelun lisäksi olemme harjoitelleet tiimityötä Varamamman herättelyssä. Minä nuolen naaman ja kiskon tukasta ja Nuutti vetää peiton pois päältä. Hyvin wörkkii.

Jos laskelmat pitävät paikkansa, pääsen kotiin viikon päästä. Johan niillä kulmilla kunnon Äijää tarvitaankin.

Sonmoro.

(S)epeli, jokseenkin Hillitty Äijä