Kesä ei totisesti ole suosikkivuodenaikani.

Ensinnäkin on liian kuuma. Kaikki mikä ulkona menee yli 20 plusasteen, on sisätiloissa vieläkin enemmän. Jees, jees, löytyy tuuletinta, ja niiden viilentävästä vaikutuksesta saankin sitten nuhan. Koirien lenkkeily rajoittuu myöhään iltaan ja päivät ovat silkkaa läähätystä.

Kämpän lämpöä valitin jo vuosi sitten, ja sikäli tänä vuonna on helpompaa, ettei tarvitse kuumuudessa töitä tehdä.

Toiseksi on erilaisia ötököitä. Hyttyset eivät kahdeksanteen kerrokseen tule, mutta kaikki muut pistäväiset tulevat. Lähettävät isoimman surisijansa varmaankin pesäpaikkaa etsimään minun kämpästäni. Huonosti näille scouteille käy, mutta alan vähitellen potea taisteluväsymystä.

Sanovat, että pelargonia ikkunalla pitää ampiaiset poissa. Pitää kokeilla – naapurin tädille eivät näy pörriäiset menevän, ja hänellä on parveke täynnä pelakuuta. Toinen vaihtoehto olisi ötökkäverkko, jos vain saisi jonkun sellaisen asentamaan. Ikkunoissa roikkuminen ja pelkkä ajatus siitä eivät korkean paikan kammoisille sovi.

Mutta sitten on noita lintukirppuja. Ne ovat viheliäisiä elukoita vaikka eivät isäntäeläimeen jääkään asumaan. Jokusen pureman toin tuliaisina viikonvaihteen viidakosta, mutta kun niitä perkeleitä on täällä pääkaupungissakin ja kantautuvat sisään koirien mukana. Kroppani on erilaisten isohkojen laastarilappujen peitossa, koska muuten kynsin puremajälkiä öisin unissani hydrokortisonisalvasta huolimatta ja levitän mitälietulehdusta muuallekin kuin varsinaisiin puremakohtiin. Vaivaan tarvittaisiin edellisen pelargonia-kansanviisauden tapainen kikka-vitonen. Onks kellään?

Suven harmeihin kuuluu myös kotitaloni viereinen puistikko, joka on paikallisen vapaa-aikakomitean kokoontumispaikka. Päiväneuvotteluista viis, mutta useampana yönä koirien lenkkiaikaan paikalle on kotipihan porttiaukon tuntumaan jäänyt joku itsekseen örisijä, josta lähtee välillä suorastaan pelottava ääni. 

Yksi ratkaisu olisi kiertää sisään takapihan kautta, mutta sen puolen reitiltä tulevat ne lintukirput. Damn!