Hyvää uutta vuotta!

Vaikka ei tässäkään vuodessa varmaankaan paljon uutta ole meille koiranpojille. Narunjatkeen aamuherätys kesken makeimpien unien, vessatuokio, muonatuokio, nukkutuokio, vessatuokio, muonatuokio... tuokiosta toiseen. Yksitoikkoisen elämänmenon katkaisee jokin satunnainen näytelmäreissu ja sukulaisten yökyläilyt.

Tässä hiljan isoeno Nuutti oli kylässä viikon ja vikana vierailupäivänä jengiin tuli isoäiti Friidu. Minä hokasin aika äkkiä, ettei hyväntuoksuinen mummo kuitenkaan tuoksu sillä lailla, mutta Nuutti ilmeisesti on jo niin vanha höppänä, että kiehnäsi sisartaan herkeämättä vuorokauden ja lähti sitten kotiinsa tyhjin toimin.

Vaikka olin lievästi huvittunut Nuutin hölmöilyistä, niin kieltämättä meikäläisessäkin vähän hyrräsi, mutta ei se johtunut mummosta vaan Mutsista. Kun hyrrää, niin hyrrää vatsani sekaisin. Niinpä siinä sitten kävi, että minut kärrättiin viettämään tipatonta tammikuuta Varamamman ja ViiksettömänMiehen huusholliin. Ovella vastassa Nuutti mitä-minä-sanoin-ilmeensä kanssa. Joo, joo, oikea aihe, väärä mimmi.

Kun on kotilaumansa ainoa herrakoira eivätkä likat ole saaneet synkronoitua tippakelentereitaan, niin näitä akkoja-pakoon-viikkoja kertyy vuodessa aika monta. Katkoa yksitoikkoisuuteen, ja täällä Nuuttilassa ollaan sen verran maan tasalla, että hyväsä lykyssä voi päästä haukkumaan parit oravat ja haistaa aidan takana jolkottavan ketun. 

Asiat ovat siis aina hyvin niin kuin ne ovat.

Yst.terv.
(S)epeli, tippoja paossa