Vanha herra Cicero lienee sanonut, etteivät ihmiset ymmärrä, kuinka suuri tulonlähde säästäväisyys on. Oivalluksella lienee jotakin tekemistä roomalaisfilosofin kahden avioeron kanssa.

Joutilaisuuskorvauksella eläjä joutuu tuota säästämispuolta miettimään tavan takaa – eli nipsimään niistä säästöistä, joihin parempina aikoina itsensä pakotti. Koska vähillä tuloilla eläminen ei ole sinänsä uutta, kokemus on opettanut pari kikkaa.

Yksi konsteista on tarkka kirjanpito. En siis tarkoita sellaista ylöskirjuuttamista, jota erään menneiden aikojen näyttelijäsuuruuden kerrotaan harrastaneen: kirjataan tarkkaan kaikki tulot ja menopuolelle raapustetaan, jotta "kaikki menny". Enemmänkin mielessä on maatilan emäntä-isoäitini tilit maidolle ja lihalle. Kyseisestä tilikirjasta oli luettavissa mm. sellainen merkintä kuin "lainattu lehmiltä".

Rahojen tulemisen ja menemisen tarkkailu johtaa väistämättä jonkinlaisen budjetin tekoon. Tulee jonkinlainen käsitys siitä, mitä kauppalaskun loppusumma saa olla, mistä sitten sikiää päiväbudjetti – ja vähitellen pyrkimys alittaa se. Ennen kuin huomaakaan, niin on aikamoinen pihistelijä.

Toisesta konstista olen puhunut aiemminkin, nimittäin lihatavaran ostamisesta vähän isommassa erässä. En nyt kuitenkaan matkaa karjatilalle enkä edes tukkuliikkeeseen vaan teen täsmäiskun Hakaniemen halliin. Satsista tulee noin 40 ateriaa eli lihaa on jäissä enintään sen suositellut 2–3 kuukautta. Lihan osuus aterian hinnasta jää alle kahden euron, ja laatua on enemmän kuin nurkkamarketin valmispakkauksissa.

Täsmäiskussa – jollaisen tänään taas tein – piilee pyrkimys minimoida kaupassakäynnit. Minulla kun on taipumusta mitä kummallisimpiin heräteostoksiin, joten mitä vähemmän piipahdan puodissa, sen paremmin onnistun päiväbudjetin pitämään.

Kuluneiden joutilaisuuskuukausien aikana on vähän väliä käynyt mielessä ryhtyä leipomaan aamu- ja iltapalaleipäni itse. Olen perin juurin kyllästynyt markettien oululaisiin ja vaasalaisiin, ja mahtaisi tuossa jonkin sentin säästääkin. Leipäkone voisi olla kätsy, mutta kaasuliesikeittiössä tunnen vastenmielisyyttä maksaa sähkönkulutuksesta ruuan valmistuksessa. Yleiskoneenkin annoin jo ennakkoperintönä Jälkikasvulle.

Olisihan tässä aikaa vaivata. Taikinaa. Käsin.