Vanha herra Cicero
lienee sanonut, etteivät ihmiset ymmärrä, kuinka suuri tulonlähde
säästäväisyys on. Oivalluksella lienee jotakin tekemistä
roomalaisfilosofin kahden avioeron kanssa.
Joutilaisuuskorvauksella eläjä joutuu tuota säästämispuolta miettimään
tavan takaa – eli nipsimään niistä säästöistä, joihin parempina aikoina
itsensä pakotti. Koska vähillä tuloilla eläminen ei ole sinänsä uutta,
kokemus on opettanut pari kikkaa.
Yksi konsteista on tarkka
kirjanpito. En siis tarkoita sellaista ylöskirjuuttamista, jota erään
menneiden aikojen näyttelijäsuuruuden kerrotaan harrastaneen: kirjataan
tarkkaan kaikki tulot ja menopuolelle raapustetaan, jotta "kaikki
menny". Enemmänkin mielessä on maatilan emäntä-isoäitini tilit maidolle
ja lihalle. Kyseisestä tilikirjasta oli luettavissa mm. sellainen
merkintä kuin "lainattu lehmiltä".
Rahojen tulemisen ja
menemisen tarkkailu johtaa väistämättä jonkinlaisen budjetin tekoon.
Tulee jonkinlainen käsitys siitä, mitä kauppalaskun loppusumma saa
olla, mistä sitten sikiää päiväbudjetti – ja vähitellen pyrkimys
alittaa se. Ennen kuin huomaakaan, niin on aikamoinen pihistelijä.
Toisesta konstista olen puhunut aiemminkin, nimittäin lihatavaran
ostamisesta vähän isommassa erässä. En nyt kuitenkaan matkaa
karjatilalle enkä edes tukkuliikkeeseen vaan teen täsmäiskun Hakaniemen
halliin. Satsista tulee noin 40 ateriaa eli lihaa on jäissä enintään
sen suositellut 2–3 kuukautta. Lihan osuus aterian hinnasta jää alle
kahden euron, ja laatua on enemmän kuin nurkkamarketin
valmispakkauksissa.
Täsmäiskussa – jollaisen tänään taas tein
– piilee pyrkimys minimoida kaupassakäynnit. Minulla kun on taipumusta
mitä kummallisimpiin heräteostoksiin, joten mitä vähemmän piipahdan
puodissa, sen paremmin onnistun päiväbudjetin pitämään.
Kuluneiden joutilaisuuskuukausien aikana on vähän väliä käynyt mielessä
ryhtyä leipomaan aamu- ja iltapalaleipäni itse. Olen perin juurin
kyllästynyt markettien oululaisiin ja vaasalaisiin, ja mahtaisi tuossa
jonkin sentin säästääkin. Leipäkone voisi olla kätsy, mutta
kaasuliesikeittiössä tunnen vastenmielisyyttä maksaa sähkönkulutuksesta
ruuan valmistuksessa. Yleiskoneenkin annoin jo ennakkoperintönä
Jälkikasvulle.
Olisihan tässä aikaa vaivata. Taikinaa. Käsin.
torstai, 22. helmikuu 2007
Kommentit