Nelosen digitaalinen Plus-kanava, jolta normaalisti tulee vain älyttömiä ja vieläkin älyttömämpiä pelejä, on kaikenkaikkisesta turhuudestaan huolimatta kunnostautunut koiranäyttelyväen omana kanavana.

Jo Euroopan Voittaja -näyttelystä Nelonen hoiteli näkyviin parhaita paloja, ja menneen viikonvaihteen Messukeskuksen katselmus sujui vieläkin paremmin. Ryhmäkilpailut ja Best in Show suorana lähetyksenä ja selostajaa oikomassa todella asiantunteva kommentaattori. Välillä studiohaastatteluja ja nekin sönköttämättä. Hommaan saatiin jopa ihan aitoa fiilistelyä, sillä lähetyksiä tehtiin selvästikin näyttelyväen ehdoilla.

Vaikka Suomi on koiranäyttelymaana maailman huippuja, showtapahtumat ylittävät meikäläisen median uutiskynnyksen yleensä sangen huonosti. Näyttely on asiaan vihkiytymättömälle rivitoimittajalle sangen kummallinen rituaali, jossa vilisee käsittämättömiä lyhenteitä ja painovirhepaholaisen lempiruokana konstikkaita koirien nimiä. Yksi lehtien tekosyy olla kirjaamatta isompien näyttelyiden voittajia onkin ollut se, että jos koirien nimissä tai titteleissä on virheitä, puhelimet soivat toimituksessa monta päivää.

Kun näyttelyistä on juttuja tehty, ne ovat yleensä joko esitelleet myyntikojujen hulluinta antia tai lähteneet todistamaan työhypoteesia "show on eläinrääkkäystä". Nelosen suorat lähetykset lienevät kumonneet tuon hypoteesin viimeisen päälle näyttämällä esiintymisestään todella nauttivia rekkuja.

Enempi tuo Messukeskuksen meno rasittaa ihmistä. Itse kuulun siihen osaan näyttelyväkeä, joka ei jää ryhmäkilpailuja katsomaan, ellei oma koira ole niin korkealle yltänyt. Pitäisi kuitenkin jäädä, koskapa olisi opittava katsomaan myös muita rotuja kuin vain sitä omaa. Nelosen ansiosta tuli tuotakin nyt harrastettua, ja kotisohvalla kaffemuki kourassa koirista näki jopa paljon enemmän kuin kehän laidalta.