Jälki-jälkikasvuni täytti eilen kuusi vuotta. Suvussa ei syntymäpäivistä tehdä suurtakaan numeroa, lasten kohdalla jotain pientä kuitenkin. Tuntia ennen sankarin nukkumaanmenoaikaa pistäydyn onnittelemassa ja sukeutuu seuraava keskustelu.

– Miks sä tulit?
– No kun sulla on syntymäpäivä ja halusin onnitella.
– Onks lahjaa kans? Se on tylyä, jos ei ole lahjaa.
– Onkos sun autokokoelmassa bussia?
Jälki-jälkikasvu miettii hetken, tarkentaa mitä autoja mahdan tarkoittaa ja joutuu sitten tunnustamaan, että ei ole bussia, ei. Kaivan taskua ja sanon sitten:
– No nyt sulla on.
Poika ottaa vastaan matchbox-kokoisen liikkumavehkeen ja toteaa halveksuen:
– Noin pieni.