Tarja Cronbergin mukaan huonot esimiehet ovat suomalaisen työelämän häpeäpilkku. What else is new?

Minun alallani oli/on tapana sanoa, että bossit ovat joko hyviä ammatissaan mutta huonoja esimiehinä. Tai sitten he ovat tosi hyviä esimiehiä, mutta ammatin tosiosaaminen on vielä hakusessa. Ja valtaosa pomoista ei ole sitten kumpiakaan.

Seniorikansalaisena kuvittelin päässeeni eroon kaikista kolmesta tyypistä, etenkin tuosta valtaosasta. Pääsisinkin jos en olisi jossakin määrin yhdistysaktiivi ja joutuisi edelleenkin tekemisiin erityisesti tuon valtaosan kanssa.

Nämä konttorikyylät sun muut pikkupirut ja heidän isomummunsa voivat työpaikallaan aliarvostaa, väheksyä ja pompottaa, koskapa etenkin näinä ankeina aikoina väki on huolissaan työpaikoistaan ja palkkapusseistaan. Yhdistyselämässä palkatta ja vapaaehtoisesti hommailevat porukat sen sijaan ansaitsisivat ns. johtokunnilta sekä arvostusta että luottamusta, ei motivaation tappavaa ja turhauttavaa mahtailua.

Vapaaehtoisessa yhdistyspuuhailussa on onneksi se hyvä puoli, että sen voi vapaaehtoisesti myös jättää.