Pitkin alkukesää hesalainen kaapeliteeveeasiakas on saanut piinallisen selvästi tuntea nahoissaan, miten huonoksi palvelutaso voi pudota. Kaukana menneisyydessä näyttävät olevan ne ajat, kun häiriöihin suhtauduttiin vakavasti ja palvelua sai vaikkapa fillarilähetin avulla.

Pitkin alkukesää operaattori on tehnyt kaikenlaisia "vakautuksia", mistä yleensä on seurannut useamman kanavan pimeneminen. Valituksia ei oteta kuuleviin korviin ennen kuin asiakas on buutannut boksinsa sekä tehnyt tehdasasetusten palautuksen ja ties kuinka monta kanavahakua. Senkin jälkeen vastauksena voi olla, että kun häiriöstä ei ole tullut useampia ilmoituksia, vian täytyy olla asiakkaassa eikä operaattorissa.

Yhtenä kauniina keskiviikkona operaattori "vakautti" taas. Tein kaikki säädetyt temput ja päätin tarttua puhelimeen seuraavana aamuna, jos kahdeksan pimentynyttä kanavaa ei palaisi sitä ennen ilmoille. Eiväthän ne palanneet, joten torstaiaamuna kului parikin teekupillista odotellessani 27 minuuttia operaattorin asiakaspalvelulta korvaani muutakin kuin ei-sukupolvineutraalia höttömusaa.

Totta kai "palvelija" yritti syyllistää minut, mutta kun tyrmäsin buuttaus- ja muut kehotukset, vikapääksi paikallistettiin lopulta katselukortin ikä. "Palvelijan" mielestä minun olisi pitänyt lähteä kauppaan korttia vaihtamaan, minun mielestäni palvelua on se, että asiakasta ei hyppyytetä vaan kortti laitetaan viimeisen päälle valtuutettuna ja linkitettynä postiin.

Koska operaattorin "palvelualttiutta" on ilmeisesti se, että tiskille asti vaivautunut saa kortin heti, mutta postitettaessa tarvitaan kaksi työpäivää, kanavat olivat kortin puutteessa pimeinä koko viikonlopun ja vielä maanantainkin. Posti toi kortin tiistaina, ja jälleen tarvittiin toistakymmentä minuuttia puhelinjonotusta, jotta kortille saatiin tarpeelliset valtuutukset. Nekin vasta sen jälkeen, kun "palvelija" oli lopulta saatu ymmärtämään, että kortilla korvataan vain yksi vanhentunut läpyskä eikä niitä kahta muuta.

Samana viikonloppuna olin lauantaina  päättänyt ratkaista pitkään jatkuneen pähkäilyni "iPad vai omppuläppäri". Netitse lähti tilaus Applen pohjalaiselle edustajalle. Kaapelioperaattorin "palvelun" kokeneena uskoin palvelutason olevan samaa sorttia joka paikassa eli varauduin odottelemaan useita päiviä, jopa viikkoja, ja raahaamaan paketin postista ihan itse. Mutta jo maanantaina tekstiviesti kertoi tilaukseni etenevän, ja tiistaina kuljetuspalvelun salskea nuorimies kantoi läppärin kotiovelleni. Ilmaiseksi.

Palvelutason ero korostuu vielä siinä, että läppärifirmasta soitettiin viikkoa myöhemmin ja varmistuttiin, että kaikki on kunnossa, kone toimii, ongelmia ei ole ja asiakas on tyytyväinen.