Aktiividuunarina palkkapäivässä oli aina sitä jotain. Nyt kun kyse onkin seniorikansalaisen joutilaisuuskorvauksen maksupäivästä, siinä on edelleen sitä jotain.

Tarkoittaa: vastustamaton tarve kuluttaa rahaa enemmän tai vähemmän viisaasti.

A vot. Ostoshelvetissä ensiksi suutarille. Kaikista päälle persuksen ylittävistä takeistani on vetoketju rikki. Koska valmistajat uskovat lujasti vetoketjujensa kestävyyteen, nappeja on säästetty. Minä taas en usko edes vaihdettuihin vetoketjuihin, joten lisäytän suutarilla semmosia nipsnaps-painonappeja. Maksaa vähemmän kuin vetoketju ja kestää paremmin. Kustannus: 7,50 €.

Runsaasti napitettuna kiitolaukkaa ostoshelvetin itäisimpään päähän, jossa on tyylikkään tietsikkaketjun tyylikäs liike. Ja kun kyse on Ompusta, niin tyylikkäät ovat hinnatkin. Siitä huolimatta oli kerta kaikkiaan saatava bluetoothilla skulaava maaginen hiiri, jossa ei ole rullia eikä painikkeita. On vain tyylikkäästi lasitettu pinta, jota lääpitään ja naksutellaan ikään kuin painikkeita ja rullia olisi. Ihanuuden kustannus: 69 €. Kaupanpäällisiksi näyttivät ne kolme liikettä, jolla jyrsijä otetaan käyttöön. Se kolmas liike on vanhan USB-hiiren irrottaminen Maccosesta.

Koska pakastin huusi tyhjyyttään, jääkaappi valitti vajetta ja allakka muistutti tulevasta pyhäinpäivästä, joutilaisuuskorvauksen tuhlaus jatkui herkkupuodissa. Lihaa 21 ateriaan à 1,85 €. Koska en pääse kyseisestä ruokavarastosta koskaan pihalle sortumatta kalatiskillä graaviloheen, seniorin iltapala oli tavallista juhlavampi. Vielä jäi aamupalallekin.

Itseni hemmottelemisen lisäksi sain mielikuvan muka toimeliaasta päivästä. Vaikka en viipynyt reissussa kuin tunnin.