Päivää taas

Jokunen vuosi on päässyt hurahtamaan ohi, mutta koska täytän tänään pyöreät kymmenen vuotta, lienee paikallaan päivittää parit tapahtumat.

IMG_0009.jpg

Koska isotäti-Maija lähti sinne minne isomummu-Nuudeli ja isoeno-Nuuttikin, ollaan oltu Elli-mutsin kanssa kahdestaan jo vähän toista vuotta. Ihan luultiin, että mikään ei muutu, vaan annas olla: Narunjatke ryhtyi tunkemaan kamojaan laatikoihin, ja sitten tuli kolme miestä ja vei kaiken pois. Muutamassa tunnissa lakkasin olemasta stadin kundi (okei, junan tuoma, mutta kuiteski) ja muutuin espööläiseksi (junan tuomaksi, taas). Narunjatkeelta kesti jonkin aikaa saada tavaransa ortninkiin, mutta ymmärsi sentään huolehtia meidän kippojen paikoista ja sohvan sijoittelusta.

Näiden kuluneiden kymmenen vuoden aikana Narunjatkeen ymmärryksestä on käynyt ilmi sen verran, että hidas se on oppimaan. Meidän ruokailut ja spatseeraukset se on hoitavinaan kellon mukaan, mutta vasta nyt se alkaa tajuta kenen se kello oikein on. Ei ole keittiön seinäkello vaan sen mukaan pitää mennä mitä me sanotaan. Alkaa uskoa - niin kuin uskoo nyt senkin, ettei noissa näytelmissä tarvitse iankaikkisesti ravata. Semmoisen roolin vedin jokin viikko sitten, että arvosteluun kirjasivat "liikkuu hyvin mutta hieman vastahakoisesti". Johan meni viesti perille.

Vielä kun oppisi, ettei turkinhoidon nimissä tarvitse joka rankkasateeseen ängetä.

Yst.terv.

(S)epeli, vanhempi herrasmies