Kun kennelpolitikoimaan on lähdettävä Tampereelle asti, niin olkoon juna sitten edes Pendolino.

Paitsi, että 9.30 lähtevä juna ilmaantui lähtölaituriinsa vasta 9.40 "varikolla ilmenneiden teknisten vaikeuksien vuoksi". Hah.

Tikkurilan jälkeen menin ravintolavaunuun kahville ja pullalle. Jonossa ennen minua kolme ihmistä, jotka jo kymmenen pintaan aamusta halusivat olutta. Kaksi sai, mutta kolmannen tuoppiin ilmaantui pelkkää ilmaa. Tankin vaihto ja uusi yritys. Viisi isoa tuoppia pelkkää vaahtoa.

Kahvini kanssa en saanut pullaa, koska "varikolla ilmenneisiin teknisiin vaikeuksiin" näytti kuuluvan myös pakastimen laukeaminen.

Nautin siis kahvini pullatta, ja karismaattinen vetovoimani istutti samaan pöytään Kimmo Sasin. Aamiaiselle. Jugurttia ja tuoremehua. Muun muassa.

Emme puhuneet. Sasi luki Hesaria ja minä ratkaisin sudokuja.

Kahvikupin tyhjennyttyä ajattelin vierailla Ouluun saakka matkaavan junan ainoassa tupakointikopissa. Ei onnistunut. "Varikolla ilmenneisiin teknisiin vaikeuksiin" kuului myös se, että kopin ilmastointi oli lauennut. Katto auki, piuhaa ja härpäkettä lattia täynnä ja lappu luukulla.

Vaununosastoon palattuani palohälytin alkoi piipata lähimmässä vessassa. Junailija kävi sitä kurittamassa, mutta vielä ennen Tamperetta mukavuuslaitos parahti uudestaan ja pitkään. Ouluun asti matkaavia kävi sääliksi: ei pullaa, vaahtoava oluthana, ei tupakointimahdollisuutta ja vessa piippaa.

Tampereen asemalle tuli Noutaja autoineen. Ensimmäiset liikennevalot olivat punaiset joka suuntaan, eivätkä ne muuksi muuttuneet, eivät edes aikoneet vihertyä. Suojatiellä oli rollaattoreiden, kävelysauvojen ja muiden keppien karnevaalit. Mennen tullen. Lopulta ei muu auttanut kuin ajaa päin punaisia heti, kun jalankulkijat herkesivät hetkeksi katua ylittämästä.

Parin korttelin päässä navigaattori päätti seota ja olisi halunnut ajattaa meitä loputtomiin ympäri kahden korttelin blokkia. Kun jo oli menty päin punaisia, mentiin lopulta myös vastoin navigaattorin naisäänen vaatimuksia ja seurattiin sen sijaan kartan nuolta. Se näytti vasemalle, mutta navigaattorinainen kailotti jotta oikealle. Pyysimme kohteliaasti sitä olemaan hiljaa varsinkin silloin, kun täti ilmoitti laskevansa uudestaan, laskevansa uudestaan, laskevansa uudestaan.

Kiitos kysymästä, kennelpolitikointi onnistui. 20 vuoden yrittämisen jälkeen on pakko sanoa, että suorastaan loistavasti. Siitäkin huolimatta, että kaikenlaisten vekottimien laukeamiseen innostava karismani saattaisi kiusata myös muita kulkuneuvoja, sain autokyydin kotiin. Muuta vahinkoa en matkalla aiheuttanut kuin nälän tartuttamisen kanssamatkustajiin.

Auto käynnistyi vielä senkin jälkeen, kun Kytäjän ABC:n kerroshampurilainen oli nautittu. Uutisissa ei ole ainakaan vielä mainittu mitään omituisista laukeamisista kyseisellä ruokintapaikalla.