Jälkeläisen ynnä Vävyn kanssa syntyi kirjallis-historiallinen
keskustelu brittiläisistä legendoista. Suunsoiton käynnisti TV2:n Errol
Flynn -leffojen sarja, joka alkaa vajaan 12 tunnin päästä Kapteeni Blood -seikkailulla ja jatkuu viikon päästä Robin Hoodilla.
Kotiin päästyä oli pakko tutkia Ylen sivuilta löytyvää pdf-esitettä syksyn tarjonnasta, jotta löytyisikö ehdoton suosikkini Merihaukka ohjelmistosta. Löytyyhän se: 29.10.
Merihaukalla on sielussani ihan oma lokero. Se on ensimmäinen
kosketukseni television ihmeelliseen maailmaan yli 45 vuotta sitten.
Elettiin talvea, ja pakkasta oli Tampereen horisontissa niin paljon
kuin vanhaan hyvään aikaan talvisin oli, miinus 20 ja rapiat. Olin
ilta-asioituttamassa ensimmäistä mäyräkoiraani Hallituskadulla, jossa
oli myös jokin radioliike. Radioliikkeitä ne enimmäkseen olivat siihen
aikaan, kun televisio vasta teki tuloaan ja pulsaattoripesukoneet
myytiin muissa kaupoissa.
Ikkunaan oli laitettu jokin
senaikainen supermalli ja avattu esittämään ohjelmaa, houkuttelemaan
ohikulkijoita pysähtymään ja pohtimaan television tarvetta. Porukkaa
olikin sankasti, koskapa illan ohjelmistossa oli pitkä elokuva
Merihaukka. Näyteikkunaa piti välillä villavanttuulla vähän pyyhkiä,
ettei väkijoukon hengitys sitä vallan sumentaisi.
Mäyräkoira alkoi seistä kynsillään ja pyrkiä syliin. Katuvalotkin
olivat syttyneet, mikä oli sovittu signaali kotiintuloajaksi. Pakko oli
jättää Merihaukka ruoriin ja kipaista kadun yli viemään koira kotiin ja
anomaan oikeutta palata seikkailun pariin. Lupa tuli, kun suostuin
lisäämään villasukkaa monoon ja taipumaan tuuhean kaulaliinan käyttöön.
Pipakin piti vetää kunnolla korville.
Ehdin takaisin
parahiksi näkemään, kuinka sankari passitettiin kavereineen
kaleeriorjaksi. Pisimpään akkunan ääressä seisoneet referoivat minulle
lyhyesti petollista juonta, joka johti viidakossa espanjalaisten
väijytykseen. Siinä urhot sitten soutivat hiki pinnassa ja minulta
paleltuivat poskipäät elämäni ensimmäisen kerran. Toisen kerran
pakkanen puraisi niitä vuosia myöhemmin penkkariajoissa.
Siitä en mene takuuseen herättikö poskipäideni valkoisuus vanhempani
hankkimaan television kotiin vai lopettiko radioliike iltanäytäntönsä,
mutta muita leffoja en muista ulkosalla enää katsoneeni. Hyllyssä on
Merihaukasta VHS-tallenne, kohta muinaismuisto sekin.
sunnuntai, 1. lokakuu 2006
Kommentit