Jälkeläisen ynnä Vävyn kanssa syntyi kirjallis-historiallinen keskustelu brittiläisistä legendoista. Suunsoiton käynnisti TV2:n Errol Flynn -leffojen sarja, joka alkaa vajaan 12 tunnin päästä Kapteeni Blood -seikkailulla ja jatkuu viikon päästä Robin Hoodilla.

Kotiin päästyä oli pakko tutkia Ylen sivuilta löytyvää pdf-esitettä syksyn tarjonnasta, jotta löytyisikö ehdoton suosikkini Merihaukka ohjelmistosta. Löytyyhän se: 29.10.

Merihaukalla on sielussani ihan oma lokero. Se on ensimmäinen kosketukseni television ihmeelliseen maailmaan yli 45 vuotta sitten.

Elettiin talvea, ja pakkasta oli Tampereen horisontissa niin paljon kuin vanhaan hyvään aikaan talvisin oli, miinus 20 ja rapiat. Olin ilta-asioituttamassa ensimmäistä mäyräkoiraani Hallituskadulla, jossa oli myös jokin radioliike. Radioliikkeitä ne enimmäkseen olivat siihen aikaan, kun televisio vasta teki tuloaan ja pulsaattoripesukoneet myytiin muissa kaupoissa.

Ikkunaan oli laitettu jokin senaikainen supermalli ja avattu esittämään ohjelmaa, houkuttelemaan ohikulkijoita pysähtymään ja pohtimaan television tarvetta. Porukkaa olikin sankasti, koskapa illan ohjelmistossa oli pitkä elokuva Merihaukka. Näyteikkunaa piti välillä villavanttuulla vähän pyyhkiä, ettei väkijoukon hengitys sitä vallan sumentaisi.

Mäyräkoira alkoi seistä kynsillään ja pyrkiä syliin. Katuvalotkin olivat syttyneet, mikä oli sovittu signaali kotiintuloajaksi. Pakko oli jättää Merihaukka ruoriin ja kipaista kadun yli viemään koira kotiin ja anomaan oikeutta palata seikkailun pariin. Lupa tuli, kun suostuin lisäämään villasukkaa monoon ja taipumaan tuuhean kaulaliinan käyttöön. Pipakin piti vetää kunnolla korville.

Ehdin takaisin parahiksi näkemään, kuinka sankari passitettiin kavereineen kaleeriorjaksi. Pisimpään akkunan ääressä seisoneet referoivat minulle lyhyesti petollista juonta, joka johti viidakossa espanjalaisten väijytykseen. Siinä urhot sitten soutivat hiki pinnassa ja minulta paleltuivat poskipäät elämäni ensimmäisen kerran. Toisen kerran  pakkanen puraisi niitä vuosia myöhemmin penkkariajoissa.

Siitä en mene takuuseen herättikö poskipäideni valkoisuus vanhempani hankkimaan television kotiin vai lopettiko radioliike iltanäytäntönsä, mutta muita leffoja en muista ulkosalla enää katsoneeni. Hyllyssä on Merihaukasta VHS-tallenne, kohta muinaismuisto sekin.