Päivää taas

Ennen kuin kerron yhtään mitään Narunjatkeen viimeisimmistä hössötyksistä, niin laitan esille sen, mitä olette tietenkin odottaneet siitä asti, kun Pipapää tuotti kolme poikaa ja kaksi tyttöä:

Muuta en tiedä kuin hajun, mutta täällä netissähän eivät hajut toimi vaan pitää olla kuvia. Tenavat ovat kuulemma reippaita ja toimeliaita ja omaa kotia vailla.

Vaikka amerikkalaistuomari nimesi minut vajokiksi, Narunjatke ei moisesta lannistunut vaan asetti tavoitteeksi kerätä satsin kaikkia kehistä saatavissa olevia nauhanvärejä. Juhannuspäivänä se sitten kiikutti Nuudelin ja Maijan Nuutin kavereiksi ja minut junaan. Asetuttiin sellaiseen 12 hengen osastoon, johon ei muita tullutkaan sen 12 tunnin aikana, kun kolkuteltiin 900 kilometriä Napapiirille. Alkumatkasta Narunjatke luuli, että kitisin kopissani, kun ei tajunnut, että junan pyörät sitä kirskuntaa pitivät. Nukuttiin jotenkuten.

Kun niin pohjoiseen mentiin, olisi luullut, että näkisi edes yhden poron tai tontun, mutta Joulupukin pajasta ajettiin kylmästi ohi. No, tonttuja niitä on varmaan noissa näytelmissäkin.

Kehässä tein jo totutut liturgiat. Ei tullut ruskiaa eikä harmaata nauhaa. Tuli punaista ja pinkkiä ja niiden lisäksi väriä, jonka Narunjatke on vallan unohtanut: oranssia, joka markkeeraa jotain ihme varacacibia. Kuulemma en sellaisella mitään tee kun kerran olen jo C.I.E, mutta kun samalla palasin lättykantaan, niin Narunjatke oli vallan tyytyväinen reissuun.

Loppupäivästä istuttiin terassilla odottamassa junaa takaisin Helsinkiin. Paluumatkalla meidän salonkiin työntyi kaksi kissaa, joilla oli paljon naukumista, sekä lapinkoira ja russeli. Narunjatkeelle riitti silti kolme istuinta nukkumiseen, eikä se ollutkaan hereillä kuin piss-nesstaukojen verran Oulussa ja Tampereella.

Sen verran jouduin yöllä pitämään matkaseuralaisia silmällä, että jätin nukkumisen maanantaipäivälle kotiin. Loppuviikkokin taitaa mennä löhöilyksi, kun meille on kuulemma tulossa joku helle. Viimeksi kun sellainen oli käymässä, ulkoiltiin aikaisin ja myöhään ja välillä vilvoteltiin kylmän pyyhkeen alla.  Narunjatkekin.

Loppuviikosta lähden pariksi viikoksi Nuuttilaan, kun pikkuvelipuoli Laatu-Aatu on tulossa hoitoon. Narunjatke kärrää tietysti senkin näytelmään, kun poika pitää kuulemma siirtää kaniinimäyräkoirasta kääpiömäykyksi.  Sellaista tuo nuoriso on: ei pysy syntymänahoissaan.

Yst.terv.
(S)epeli, jälleen lättymies