... seniorikansalaisella olisi puhelinnumero, johon voisi soittaa tilauksensa:
  • 10 kilon säkki koiranruokaa, mallia kallista eläinkauppatavaraa
  • 5 pakettia elefanttiteetä, mallia Rainbow, saa vain S-ketjun puodeista eikä niistäkään kaikista
  • 5 pakettia nopeaa riistakäristystä, saa vain K-ketjun puodeista eikä niistäkään kaikista.
Eipä aikaakaan, kun ovikelloa soittaisi nuori ja nätti lähettipoika, joka toisi tavarat sisään, tyhjentäisi koiranruokasäkin säilytystynnyriin, latoisi riistakäristykset pakastimeen ja teet hyllylle ynnä hymyillen toivottaisi mukavaa päivänjatkoa höylätessään pankkikorttia.

Mutta koska juuri tällaista monipuolista tukkua ei ole, seniorikansalaisen on otettava hyökkäysvankkurinsa ja raahauduttava läheiseen ostoshelvettiin, vaellettava marketista toiseen ja jonotettava vähien ostostensa kanssa kilometrien mittaisissa letkoissa, joissa kaikilla edelläolevilla on kukkuraiset kärryt ja kitisevät tenavat. Ja sitten raahattava hyökkäysvankkurinsa kotiin, tyhjennettävät koiranruoka tynnyriin, ladottava riistakäristykset pakastimeen ja teet hyllylle. Ja kiroiltava pankkikorttikuittien osoittaman summan suuruutta vallan yksikseen ilman lohduttavia hymyjä ja päivänjatkon toivotuksia.

Olen valmiiksi uupunut jo pelkästä ajatuksesta. (Hmmm, soittaisinkohan vävylle...)