Olen Euroviisufani jo vuodesta 1960 eli siitä, kun kisa aivan ensi kertaa näytettiin Suomessa. Koska näin on, oli pakko katsoa Muistathan-gaala – siitäkin huolimatta, etten kestä sitä naispuolista juontajaa pätkääkään. Mimmi pitäisi panna koppiin vedelle ja leivälle siihen asti, että oppii painottamaan suomen kieltä ja etenkin yhdyssanoja oikein. Ainakaan hänelle ei pidä maksaa sentin senttiä siitä, että käy honottamassa ulkoluvun makuiset juontonsa kaiken kansan kiusaksi.

En sano mitään kansan valinnasta Suomen suosituimmaksi viisuksi. Vaikka olenkin vanha pieru, niin kuvia kumartamaton mönkiäisrokki on ihan jees. Saa tällaisia "kilpailujakin" pitää, vaikka viisuja ei voikaan verrata toisiinsa. Mutta jokohan tämä tilaisuus kaikkien tönkköjen Venla-, Telvis-, Emma- ja Jussi-gaalojen jatkeeksi saisi telkkariväen viimeinkin ymmärtämään, että nykytekniikalla tällaiset showt eivät tarvitse enää juontajia 1950-luvun iltamien malliin – eikä ainakaan joka kappaleen väliin ja toistamaan viiskytykstoista kertaa, että Suomi osallistuu viisuihin 40. kerran.

Läntiseltä isoveljeltä ei pidä kaikkea matkia, mutta gaalojen järjestämisessä Svenssoneilta kannattaisi ottaa oppia.  Naapurissa ei edes vuoden parhaan urheilijan palkitseminen ole sellaista piinallista pönötystä kuin meillä vaan todella yllätyksellistä showta.

Onneksi on kovalevytallennin ja mahdollisuus jopa satakertaiseen pikakelaukseen.