Viena Veskaluoma-Närästääkö, 78. Näkee hyvin, kuulee hyvin ja nuppi on
klaari eikä ole sen suurempia vaivoja mutta liikkumiseen tarvitsee
rollaattoriin. Lankapuhelin toimii, kännykkää ei ole eikä tietokonetta.
Ei lähiomaisia, kodinhoitaja käy kerran pari viikossa kysymässä "Miten
me nyt voidaan", mihin Viena tapaa sanoa, että "me voidaan hyvin,
teistä en tiedä".
Vienalle pitää seuraa televisio, eikä Viena ole voinut välttyä saamasta
sitä informaatiota, että syyskuussa sekin pimenee, jos ei asialle
jotakin tee. Tämän aamun Huomenta Suomi sitten kertoi, että Eläköön
yhteys -kampanja auttaa sovittimen kytkemisessä asiakkaaksi
hyväksytyille vanhuksille.
Hyväksyntään on kuitenkin pitkä tie.
Ensin Vienan pitäisi selvittää, onko televisio maanpäällisessä
yhteisantennissa vai kaapelissa. Sitä voisi kysyä naapureilta, jotka
ovat samanlaisia huuhkajia kuin Viena, tai isännöitsijältä, joka ei
kuitenkaan koskaan ole puhelimella tavoitettavissa. Viena tietää sen,
Viena on yrittänyt. Viimeinen informaation lähde olisi ilmoitustaulu,
josssa kuitenkaan ei koskaan ole muita lappuja kuin taloyhtiön
vedenkulutusta kauhisteleva graafi.
Jos nyt Viena jostakin
kaapeli/terrestriaali-yhteyden selvittäisi, niin sitten pitäisi päättää
minkälaisen sovittimen haluaisi. Mistä Viena tarpeellisen
kuluttajainformatsuunin kymmenistä eri malleista hankkii, on iso
arvoitus. Ehkäpä rollaattorinsa kanssa kaupasta, jossa Huomenta Suomen
mukaan saa sanoa "sovitin", jos "digiboksi" tuntuu ilmaisuna vaikealta.
Siinäpä sitä joutuvat nuoret nörttimyyntimiehet opettelemaan
ymmärrettävää selittämistä, jotta Viena ja tuhannet kaltaisensa
löytävät tarpeisiinsa tarkoituksenmukaisen boksin, joka vielä osaa YLEn
idioottimaisen DVB-tekstityksenkin.
Ei muistanut kuitenkaan
Huomenta Suomi kertoa, että sovittimen mukaan pitäisi saada
scart-piuha, eikä se opastanut Vienaa, mistä päin televisiota sellainen
scart-liitäntä löytyisi, jos vaikka yhdessä sen
"mitä-meille-tänään-kuuluu"-kodinhoitajan kanssa toista kymmentä vuotta
vanhaa töllötintä tutkittaisiin.
Vasta sitten kun Viena on
kaiken informaation ja sovittimen hankkinut, hän voi soittaa Eläköön
yhteys -kampanjatoimistoon ja tilata asentajan. Kun Viena on hyväksytty
kelvolliseksi asiakkaaksi, hänelle lähetetään sekä sähköposti
(nettiyhteyteen, jota Vienalla ei ole) ja tekstiviesti (kännykkään,
jota ei ole) ja soitetaan lankapuhelimeen (no, se Vienalla on). Ja
annetaan tilauskoodi.
Sovittuun aikaan saapuu sitten
asentaja, jolla on henkilöllisyystodistus ja lupalappu (etteivät
huijarit käy mummoja kiusaamassa). Ja tilauskoodi.
Kun
koodit ovat kohdanneet, asentaja purkaa sovitinpaketin ja ehkäpä
silloin selviää, että Huomenta Suomen olisi pitänyt Vienalle kertoa
siitä scart-liitännästä. Ainakaan Huomenta Suomi ei kertonut, mitä
sitten mahdollisesti tapahtuu, jos sitä scart-liitäntää ei ole. Välitti
vain pikkuraporttina sovittimen liittämistä testailleen kokemuksen,
jonka mukaan kaikki oli helppoa eikä manuaaliakaan tarvinnut lukea.
Ihan hyvästi ymmärrän sitä maailmanmenoa seuraavaa porukkaa, joka
ansaitusti kysyy, miksi Ruotsissa voidaan välittää
yhteisantennitaloissa digikuvaa keskitetysti ilman huoneistokohtaisia
digibokseja mutta Suomessa ei voida.
maanantai, 12. helmikuu 2007
Kommentit