Viena Veskaluoma-Närästääkö, 78. Näkee hyvin, kuulee hyvin ja nuppi on klaari eikä ole sen suurempia vaivoja mutta liikkumiseen tarvitsee rollaattoriin. Lankapuhelin toimii, kännykkää ei ole eikä tietokonetta. Ei lähiomaisia, kodinhoitaja käy kerran pari viikossa kysymässä "Miten me nyt voidaan", mihin Viena tapaa sanoa, että "me voidaan hyvin, teistä en tiedä".

Vienalle pitää seuraa televisio, eikä Viena ole voinut välttyä saamasta sitä informaatiota, että syyskuussa sekin pimenee, jos ei asialle jotakin tee. Tämän aamun Huomenta Suomi sitten kertoi, että Eläköön yhteys -kampanja auttaa sovittimen kytkemisessä asiakkaaksi hyväksytyille vanhuksille.

Hyväksyntään on kuitenkin pitkä tie.

Ensin Vienan pitäisi selvittää, onko televisio maanpäällisessä yhteisantennissa vai kaapelissa. Sitä voisi kysyä naapureilta, jotka ovat samanlaisia huuhkajia kuin Viena, tai isännöitsijältä, joka ei kuitenkaan koskaan ole puhelimella tavoitettavissa. Viena tietää sen, Viena on yrittänyt. Viimeinen informaation lähde olisi ilmoitustaulu, josssa kuitenkaan ei koskaan ole muita lappuja kuin taloyhtiön vedenkulutusta kauhisteleva graafi.

Jos nyt Viena jostakin kaapeli/terrestriaali-yhteyden selvittäisi, niin sitten pitäisi päättää minkälaisen sovittimen haluaisi. Mistä Viena tarpeellisen kuluttajainformatsuunin kymmenistä eri malleista hankkii, on iso arvoitus. Ehkäpä rollaattorinsa kanssa kaupasta, jossa Huomenta Suomen mukaan saa sanoa "sovitin", jos "digiboksi" tuntuu ilmaisuna vaikealta. Siinäpä sitä joutuvat nuoret nörttimyyntimiehet opettelemaan ymmärrettävää selittämistä, jotta Viena ja tuhannet kaltaisensa  löytävät tarpeisiinsa tarkoituksenmukaisen boksin, joka vielä osaa YLEn idioottimaisen DVB-tekstityksenkin.

Ei muistanut kuitenkaan Huomenta Suomi kertoa, että sovittimen mukaan pitäisi saada scart-piuha, eikä se opastanut Vienaa, mistä päin televisiota sellainen scart-liitäntä löytyisi, jos vaikka yhdessä sen "mitä-meille-tänään-kuuluu"-kodinhoitajan kanssa toista kymmentä vuotta vanhaa töllötintä tutkittaisiin.

Vasta sitten kun Viena on kaiken informaation ja sovittimen hankkinut, hän voi soittaa Eläköön yhteys -kampanjatoimistoon ja tilata asentajan. Kun Viena on hyväksytty kelvolliseksi asiakkaaksi, hänelle lähetetään sekä sähköposti (nettiyhteyteen, jota Vienalla ei ole) ja tekstiviesti (kännykkään, jota ei ole) ja soitetaan lankapuhelimeen (no, se Vienalla on). Ja annetaan tilauskoodi.

Sovittuun aikaan saapuu sitten asentaja, jolla on henkilöllisyystodistus ja lupalappu (etteivät huijarit käy mummoja kiusaamassa). Ja tilauskoodi.

Kun koodit ovat kohdanneet, asentaja purkaa sovitinpaketin ja ehkäpä silloin selviää, että Huomenta Suomen olisi pitänyt Vienalle kertoa siitä scart-liitännästä. Ainakaan Huomenta Suomi ei kertonut, mitä sitten mahdollisesti tapahtuu, jos sitä scart-liitäntää ei ole. Välitti vain pikkuraporttina sovittimen liittämistä testailleen kokemuksen, jonka mukaan kaikki oli helppoa eikä manuaaliakaan tarvinnut lukea.

Ihan hyvästi ymmärrän sitä maailmanmenoa seuraavaa porukkaa, joka ansaitusti kysyy, miksi Ruotsissa voidaan välittää yhteisantennitaloissa digikuvaa keskitetysti ilman huoneistokohtaisia digibokseja mutta Suomessa ei voida.