Olen kerrostaloihminen. Rivitaloasumista olen kokeillut useampaan
otteeseen ja aina saanut tarpeekseni ns. puutarhanhoidosta,
nurmikonleikkuusta ja kaikista surisevista pedoista, jotka tunkevat
sisään ovista ja ikkunoista.
Omakotitaloa en ole koskaan edes harkinnut. Jo pelkkä ajatus siitä,
että joutuisin tekemään lumityöt, kavahduttaa ja pitää minut poissa
kiinteistömarkkinoilta.
Kerrostaloasumisessa on puolensa.
Ainakin toistaiseksi aamun lehti ja posti tulevat kirjeluukusta sisään.
Kunnossapidosta huolehtii joku muu. Alakerrassa olisi jopa kuntosali,
jos vain itsekuri riittäisi. Häiriköiviä naapureita ei ole ollut sitten
sen kerrostalokämpän, jossa kapakista kotiutunut naapuri soitti Jätkän
humppaa täydellä volyymilla kello kaksi yöllä.
Löydän 80
asunnon kerrostalosta vain yhden huonon puolen: rempantekijät. Ei ole
kiva herätä kahdeksalta aamulla – kun ei kerran ole pakko – siihen,
että joku Boschin rakastaja harjoittelee drillejä kantaviin seiniin.
Silloin tulee tunne kuin asuisi isossa hampaassa ja naapurihampaissa
tehtäisiin sekä syväporausta että juurihoitoa.
Ja silloin
tulee tunne, että pitäisi hankkia oma Bosch ja keskelle olohuoneen
lattiaa iso kivi, jota porailla dialogiksi remppafanaatikoille.
maanantai, 26. helmikuu 2007
Kommentit