Että voi yksi virtakytkin aiheuttaa harmillisen kiusan.

Kolmelta yöllä Jälkikasvu lähetti pimpelipompelitekstiviestin kauhuissaan siitä, että maalarinteippiviritykseni saattaa aiheuttaa tulipalon ja tappaa minut mitäliefreonsavukaasuihin. Red alert, red alert.

Pitihän lapselle soittaa – siis kello kolmelta yöllä – ja vakuutella, että vaarat kyllä ovat tiedossa ja jääkaappipakastin tarkkailussa. Mikä olikin totta, koska puhellessamme kävelin keittiöön vain havaitakseni, että kaappi ei saanut virtaa. Neljään mennessä olin sitten saanut kuulla olevani pöljä vanhus, joka menee ostamaan sulatuksessa olevaan pakastimen täytettä vaikka ei voi olla varma, toimiiko pakastin sulatuksen jälkeen. Yyem, yyem.

Uusi viritys pahvinpalalla vahvistettuna toimi, salli muutaman tunnin unet ja toimii edelleen. Tänä aamuna ensi töikseni soitin siihen ainoaan löytämääni valtuutettuun Upo-huoltamoon. Ystävällinen herrahenkilö kuunteli murheen ja sanoi, ettei hätiä. Samanlaisia virityksiä oli itsekin käyttänyt hätätilanteessa. Ehdotti kuitenkin naksauttamaan pakastusmoodin pois, vaan valitin, että jos sen keltaisen valon sammutan, niin sitten joudun kurkkaamaan sisälle jääkaappiin nähdäkseni sen sisällä palavasta valosta, että yhdistelmä saa virtaa. Joten keskustelimme seuraavat minuutit kiilatikun paremmmuudesta kytkinvalon peittävään pahvilappuun verrattuna, hammastikkujen ja tulitikkujen eroista ja useammista tavoista a) vuolla tulitikkua ja b) käyttää sitä kiilana.

Kaupunki lienee väärällään rikkuuntuneita kodinkoneita, koskapa korjaukselle löytyy aika vasta maanantaina. Eikä olisi löytynyt silloinkaan, ellei kyse olisi tällaisesta pikkujutusta kuin vikaantunut virtakytkin. Maanantaiaamusella kuitenkin soittaa korjaajaherra Make ja sopii sen tuokion kun sopii tulla vaihtamaan virtakytkin.

Ja vilkaisemaan, onko Upo Lahtiska tosiaan rikki vai onko sillä vain suolitukos.

Miesvieraita tulossa siis. Täytyy siivota.