Kauhukoirastajan esiaste on kakarakoirastaja.

Kakarakoirastaja on henkiseltä ja/tai fyysiseltä iältään kypsymätön koiranomistaja, jolle oman koiran vähäinenkin menestys kehässä tai korvessa on noussut yli päälaen kuin säähavaintopallo. Saavutusten – vaikkapa vähäistenkin – turvin kakarakoirastaja uskoo omaan pätevyyteensä, jota voi vielä pönkittää vähättelemällä muiden saavutuksia ja perehtyneisyyttä.

Niin on kuin hauvansa tämä kakarakoirastaja: korvien väliin mahtuu noin yksi asia kerrallaan ja perspektiivi on kauniisti sanottuna yksioikoinen. Mielipiteet ovat vankkoja mutta vailla mitään perusteluja, ja jos joku uskaltaa sanoa vastaan tai pyytää kehittelemään ajatusta vähän pitemmälle, niin keskustelua itse asiasta ei voi syntyä, koskapa kakarakoirastaja tekee kuten lemmikkinsä: haukkuu ja näykkii nilkkoihin.

Menee jokunen vuosi, ehkäpä yhden koiran elinikä, ennen kuin kakarakoirastaja tajuaa, ettei hän itse asiassa tiedä oikeastaan mistään mitään. Sen oivaltaminen saattaa muuntaa hänet itsekeskeisestä koirastajasta vilpittömäksi koiraharrastajaksi, joka näkee karvaisessa kumppanissaan muutakin arvoa kuin pätemisen välineen.