Olen penkkiurheilija. Ollut koko ikäni. Mutta lajien suhteen olen erittäin valikoiva, ja EVVK-osastolle siirtyvät nopeasti kaikki sellaiset urheilumuodot, joissa filunkia tehdään rahan takia enemmän kuin tarpeeksi.

Miesten hiihtoa en ole seurannut sitten Lahden skandaalin. Mäkihyppyä katson enää toisella silmällä kaikkien suksen pituusmittausten ja hyppypukuhölmöilyjen jälkeen. Pesäpallosta luovuin sopupelisotkun jälkeen, ja muita palloilulajeja ymmärrän huonosti. Jalkapalloilua en lainkaan. Lätkässä tapellaan liikaa, ja MM-kisat ovat vanhan pumpulle liian jännittäviä.

Moottoriurheilu ei saa minua telkkarin äärelle. Ralli on pikataipaleista pätkätyötä, ja radoilla ajaminen puuduttavaa katsottavaa. Formuloissa luotaantyöntävintä on Kyllönen – ja sitten tämä Räikkönen, joka ei osaa avata suutaan puhuessaan. Aivan sama, onko mies mestari vai bensan lämpötilapelleilyjen jälkeen kakkonen, vastenmielinen tapaus anyway.

Eipä mummolle enää paljon lajeja jää. Golfia, curlingia, biljardia ja bowlsia. Hitunen keihäänheittoa. Naisten hiihtoa. Uimahyppyjä.

Pah.