Minulla on kolme syytä välttää käyttämästä sanaa melodia.
Ensimmäinen syy pohjaa niihin kahdeksaan vuoteen, jotka elämästäni
kulutin Ruotsissa, maassa, jonka ehdottomiin ikoneihin kuuluu Alice
Babs. Täti on ihan hyvä, mutta hänen äänensä porautuu luihin ja
ytimiin aiheuttaen vilunväristyksiä jotenkin samalla tavalla kuin Joan
Baezin ja Barbra Streisandinkin äänet. Alice Babsiin liittyy aina ja
väistämättä yksi ehdottomasti inhoamistani rallatuksista Swing it magistern, swing it, det är tidens melodi.
Renkutus jää päähän soimaan jo pelkästä nimen maininnasta eikä lähde päiväkausiin. Äärimmäisen rasittavaa.
Toinen syy liittyy siihen osaan suomalaista viihdekulttuuria, jota
pidän äärest vastenmielisenä: Spede Show ja sen vakiokalusto Vesa-Matti
Loiri. Inhooni liittyy säälimätön itseinho siitä, että olen jopa kerran
nauranut yhdelle sketsille, sille, joka edusti Suomea Montreux'n
Kultainen ruusu -kilpailussa. Siinä känninen Nasse-setä puhaltelee pulloihin ja sanoo, että ancel Nasse is going to plei a pjuuuutiful mellodi.
Kolmas syy liittyy musiikin ns. asiantuntijoihin, jotka nokka pystyssä ja pikkusormi koukussa puhuvat melodisesta sävelmästä. Putoan kelkasta, tumps.
perjantai, 9. helmikuu 2007
Kommentit