Minulla on kolme syytä välttää käyttämästä sanaa melodia.

Ensimmäinen syy pohjaa niihin kahdeksaan vuoteen, jotka elämästäni kulutin Ruotsissa, maassa, jonka ehdottomiin ikoneihin kuuluu Alice Babs. Täti on ihan hyvä, mutta hänen äänensä porautuu  luihin ja ytimiin aiheuttaen vilunväristyksiä jotenkin samalla tavalla kuin Joan Baezin ja Barbra Streisandinkin äänet. Alice Babsiin liittyy aina ja väistämättä yksi ehdottomasti inhoamistani rallatuksista Swing it magistern, swing it, det är tidens melodi.

Renkutus jää päähän soimaan jo pelkästä nimen maininnasta eikä lähde päiväkausiin. Äärimmäisen rasittavaa.

Toinen syy liittyy siihen osaan suomalaista viihdekulttuuria, jota pidän äärest vastenmielisenä: Spede Show ja sen vakiokalusto Vesa-Matti Loiri. Inhooni liittyy säälimätön itseinho siitä, että olen jopa kerran nauranut yhdelle sketsille, sille, joka edusti Suomea Montreux'n Kultainen ruusu -kilpailussa.  Siinä känninen Nasse-setä puhaltelee pulloihin ja sanoo, että ancel Nasse is going to plei a pjuuuutiful mellodi.

Kolmas syy liittyy musiikin ns. asiantuntijoihin, jotka nokka pystyssä ja pikkusormi koukussa puhuvat melodisesta sävelmästä. Putoan kelkasta, tumps.