Kuvitteellinen ystävämme Viena Veskaluoma-Närästääkö, 78,  kamppaili kevään korvilla taloyhtiönsä isännöitsijän digitietämättömyyden kanssa, mistä kerroin parikin digitalisoitua satua. Kevään käännyttyä kesäksi isännöitsijä tuli ilmiselvästi järkiinsä ja asukkaille kerrottiin, että kaapeliin nyt sitten mennään. Toissapäivänä käänsivät vipuja, ja kanavahakuoperaation jälkeen Viena sai ihailtavakseen subteeveetä, eurosportia ja musiikkiteeveetä ynnä ulkomaisia uutiskanavia.

Mistä innostuneena Viena tarttui töpäkästi puhelimeensa, soitti kaapeliyhtiöön ja tilasi tallentavan digiboksin, jonka fillarilähetti puuskutti hänelle päivää myöhemmin. Eipä aikaakaan, kun paikalle pelmahti myös kahden naisen vapaaehtoinen digipartio tulokasta asentamaan.

Kytkennän taktisissa ratkaisuissa VHS:lle oli parikin erilaista mahdollisuutta. Viritetäänkö niin, että videonauhuria voi käyttää vain nauhojen katseluun, vai suodaanko mahdollisuus tallentaa analogista lähetystä kaapeliasiakkaille sallitun armonajan verran eli ensi maaliskuun loppuun. Koska Vienan keittiöstä oli alkanut kuulua muutosvastarintaan viittaavaa jupinaa, digipartio päätyi oman turvallisuutensa vuoksi jälkimmäiseen taktiikkaan.

Onko taloyhtiönsä digirintaman etulinjassa taistellut pioneeri nyt tyytyväinen? No ei. Kun mokoma boksi oli YLEn herrojen kotkotusten vuoksi pakosta hankittava. Eikä vekotin tietenkään ole luotettava, loppuillan suosikit eivät ehkä tulekaan sinne kovalevylle, varmuuden vuoksi on ajastettava VHS. Eikä kellokaan näy, kun laite on päällä. Ja kaukosäädinkin tuntuu limaiselta käteen ja itse boksi haisee omituiselle.

Vielä emme siis voi sanoa, että Viena Veskaluoma-Närästääkö, 78, ja digiboksinsa elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka. Kunhan tulisivat edes jotenkin toimeen keskenään.