Aion käyttää äänioikeuttani tänään. Huomenna, ennakkoäänestyksen viimeisenä päivänä, voi tulla ruuhkaa ja varsinaisena vaalipäivänä voi olla luonnonmullistuksia tai muuta menoa.

Äänestysnumeron kirjaamiseen saakka odotan jotakin ennusmerkkiä siitä, kumpaan kahdesta puolueesta valintani lopulta kohdistuu. Itse ehdokkaalla ei sitten ole d'Hondtin ansiosta niin hirveän paljon väliä. Jees, siinäs näette: äänestän puoluetta, en ihmistä.

Kuluneiden viikkojen pudotuspelissä ihmisillä on kuitenkin ollut tärkeä merkitys. Yksi poppoo ei saa ääntäni, koska niiden puheenjohtaja on kloppi ja brittiläistä poliitikkoa lainatakseni kuin parfymoitu pieru. Toisella porukalla on pyytämättä ja yllättäen pitkät perinteet toinen toistaan kyseenalaisempien ketkujen hyysäämisessä. Ja kolmannessa on liian kauan ollut tyylinä valita puheenjohtajaksi iso mies, hoivata omiin uomiinsa jämähtäneitä vanhoja ajatuskuvioita ja jankuttaa vaaleissa typeriä iskulauseita.

Tuossa menivät nipussa ne kolme suurta, jotka käyvät pääministerivaaleja ja alkavat olla niin kaukana pienten ihmisten arjesta, että ne voisi laittaa jollekin ulkosaariston luodolle horisemaan omiaan. Tosipienet yhden asian liikkeet taas jäävät pois laskuistani siksi, että niitä ei päästetä edes porstuaan, kun muut jakavat sulle-mulle-hallituspaikkoja.

Jäljelle jäävät siis ne vaa'ankielipopulat, joilla nyt on yhteensä 46 paikkaa eduskunnassa. Karsitaan ne, jotka sotkevat politiikan ja uskonnon, ynnä ne, jotka eivät tiedä mitä oikein ovat, kunhan ovat sitä toisella kotimaisella.

Entten tentten...