Se on jo Tukholmassa.

Kevät. Siis. Typ eli niinku.

Ei lunta missään. Paitsi kuninkaallisen linnan ympärillä, minne sitä oli käyty kauhomassa, jotta lapset saattoivat hiihtää oman Vaasa-hiihtonsa (400 metriä) ja maailman hiihtoeliitti MC-sprinttiosakilpailunsa.

Hitsi, olen siis ollut hiihtokilpailuissa. Ainakin melkein. Johan edellisestä kerrasta olikin kulunut 30 vuotta. Tukholmassa pistäytymisestäkin oli vierähtänyt likipitäen 20 vuotta.

Vaan tärkeintähän ei ole päämäärä vaan liike. Se liike, kun kierretään laivan voileipäpöytää ja kärrätään sitten vatsa hyttiin tuijottelemaan vaakatasosta kaikkia niitä pultteja, muttereita ja ruuveja, joita tekisi mieli availla. Jos vain olisi ollut työkalut. Ainakin meisseli.

Lisää liikettä seniorikansalaiseen saadaan juoksuttamalla häntä satamasta tunnelbanaaniin ja kävelyretkelle pitkin Söderin katuja. Medborgarplatsenilla alkaa jalka väpättää, kun neljä uusruotsalaista svengaa All of Metä niin, että on pakko julistaa kevät tulleeksi.

Hienompaa kulttuuria annostellaan Hornsgatanin pätkällä, jossa on vieri vieressä pienten gallerioiden näyteikkunoita, ja kiipeämällä Mosebacke-torille, jonka Södra Teaternissa olen käynyt viimeksi silloin, kun suomalaisten Hair kävi vierailulla. Jotain 40 vuotta sitten.

Populaarikulttuuria tarjotaan Vanhassa kaupungissa, piskuisessa konditoriassa, joka myy  leivonnaisten lisäksi jäätelöä, juustokakkua ja belgialaisia vohveleita kerman ja hillon kera. Lehtitelineessä on Svensk Damtidningin lisäksi myös sarjakuvajulkaisu Agent X9, josta nautitaan palan painikkeeksi pari Modesty Blaise -seikkailua.

Lisää populaarikulttuuria on Åhlensin tavaratalon CD/DVD/Blue Ray -osastolla, mutta Ruotsin Euroviisu-karsintojen voittajan, mezzosopraano Malena Ernmanin levyt ovat aivan lopussa. Sen sijaan muzakkina soi Öhmanin tavaratalon tunnusmelodia aina uudestaan ja uudestaan. Ai kauheeta.

Takaisin laivassa poskipäät kertovat, että tuulta ja aurinkoa on tullut tarpeeksi, kieli maistaa erinomaisten lampaankyljysten lisukkeista huulet turvottavan mausteen, väsymys kaipaa hyljevarustamon henkilökunnalta vähän enemmän hymyä ja jalat haluavat päästä lepoon. Hytin pultteja, muttereita ja ruuveja ei kauankaan tarvitse tuijotella, kun uni tulee liki 12 tunniksi.

Kun ei kerran ollut sitä meisseliä.

Olympialaiturin taksijonossa puree kylmä puhuri ja kadunvierillä on lumikasoja. Kevät saisi tulla seuraavalla laivalla.