Yksi asia Narunjatkeesta on sanottava: se pitää minkä uhkaa. Tötterökin on taas tuossa lattialla ja siellä on jonkin elukkavainaan varpaat, joita mun ja Mutsin pitäisi raahata torvesta pihalle. Kyllä minä karkin perään voin tötteröön mennä, mutta varpaista en hirveästi välitä.

Ei minun näistä torvikoira-asioista kuitenkaan pitänyt rupatella vaan siitä Narunjatkeen uhkauksesta, että näytelmiin mennään ulkomaille. Torstaina se kärräsi isomummun ja isotädin Varamammalle ja pakkaili sitten kaikenlaista tavaraa ja häkkiä. Yölläkin kesken unien säntäsi laittamaan kassiin jotakin.

Seuraavana aamuna saatiin Mutsin kanssa koppikomennus. Koppi kärrättiin bussiin ja bussi liikennevälineeseen nimeltä laiva. Siellä meitä oli bussissa parikymmentä koiraa, eikä meitä oikeanrotuisia ollut kuin puoli tusinaa. Ja kaikki kaksijalkaiset katosivat jonnekin.

Kun kaksijalkaiset ilmestyivät takaisin, ajettiin sillä bussilla ikuisuuden. Välillä käytiin piss-neksillä ja taas jatkettiin. Kaikki vain siksi, että Mutsille piti muka hakea jotain valkoista lättyä joltain Riikalta jostain Latviasta. Minulle ei mitään oltu hakemassa, olin mukana seurana ja harjoituksen vuoksi. Hupilaisena.

Lopulta päädyttiin paikkaan, jonka tunnistin näytelmäksi. Tein kaikki temput, joita on tavantakaa harjoiteltu ja sain Narunjatkeen suureksi hämmästykseksi yhden lätyn. Sen häntä oli valkoinen, sisus punainen. Joku Sertti se oli, mutta ei semmoinen, jota saa naapurikaupasta ja jota voi syödä.

Lätty mikä lätty, koska Mutsi ei saanut yhtään mitään. Vain vaalenpunaisen paperilapun, jonka luettuaan Narunjatke totesi, että seisomistreenit alkavat heti kun kotiin päästään. Enkös minä tällaista jo ennustanutkin. "Lahjattomat harjoittelee." Hah!

Seuraavana päivänä tultiin uudestaan näytelmiin. Rutiinilla hoitelin jutut, vaikka olin muka vain harjoittelemassa, ja nyt sainkin sitten kaksi lättyä. Toisen punaisen valkoisella pyrstöllä, toisen valkoisen valkoisella hännällä. Jokin mitalikin annettiin. Sitäkään ei voinut syödä.

Mutsi oli vähän sisuuntunut ja kävi tekemässä omat rundinsa. Ajattelin, että tyhjän saa rundaamattakin, mutta niin se vain tuli polleana takaisin samanlaisten lättyjen ja mitalin kanssa. Kai siellä kehässä oli sitten se Riika, kun kerran Mutsi sai mitä Narunjatke toivoi.

Ajattelin, että nyt sitten voisi lähteä kotiinkin, kun kerran johdin reissun lättykisaa, mutta vielä mitä. Narunjatke heivasi minut ihan ventovieraalle kaksijalkaiselle, jota mun piti taluttaa edestakaisin ja ympäri yhtä isoa kehää ja vielä toistakin. Mutsi tuli parin mäyräkoiran päässä perässä, mutta äkkiä se häädettiin Narunjatkeen kanssa katsomon puolelle. Kun ei kerran osaa seistä niin ei osaa.

Meikäpojalle sen sijaan annettiin vielä yksi lätty ja paljon karkkia. Narunjatke sanoi, että niin tuli hupilainen puskasta yllätykseen.

Enkä tullut puskasta vaan kotoa ja kaatosateesta.

Yst.terv.

(S)epeli, lättymestari