Kaikenlaisen median jutuissa ei niinkään häiritse se, mitä sanotaan, vaan se mitä jätetään sanomatta. Viattomimmasta päästä esimerkiksi käynee IS:n juttu koirilla testatusta uudesta matkapahoinvointilääkkeestä.

Koska puffin pelko on viisauden alku, saatan vielä ymmärtää, ettei lääkkeen nimestä hiiskahdetakaan. Ja kun esimerkkikoira on sekarotuinen, niin toimittajan ei tarvitse olla perillä Kennelliiton näyttelyihin ja kokeisiin liittyvästä dopingsäännöstäkään. Kiva, että Roopella menee autossa hyvin, vaikkei 3040 kilometrin jälkeen edelleenkään rakasta autoilua. Jutusta saa vaikutelman, että kyseessä oli kerta-ajelu.

Vähemmän viattomasta päästä on eduskunnan seksuaalihäiriköistä syntynyt kohu. HS:n alkuperäinen juttu kirjaa paljonkin asioita rivien väliin, mutta ei sano suoraan sitä mitä pitäisi sanoa: parlamenttiin on ties millä ansioilla saanut äänestäjiltä valtakirjan joukko sivistymättömiä juntteja, joilla ei ole käytöstapojen alkeitakaan. Kai tuollaisessa laitoksessa on vastavalituille kansanedustajille jonkinlainen perehdyttämistilaisuus, jossa neuvotaan, mitä parlamentaarikkona esiintymiseltä edellytetään.

Jos ei ole, niin sietäisi olla.