Sitten vuoden 1998 on kuvattu noin 1400 suomalaisen mäyräkoiran välilevyt tavoitteena kerätä tietoa kalkkeutumista ja niiden aiheuttamasta tyrä- eli mäyräkoirahalvauksen riskistä. Koko ajan on kuvausohjelmasta kuultu parkua ja vastaväitteitä, joista seuraavaan on koottu ja kommentoitu kymmenen useimmin kuultua.

1. "Mäyräkoirahalvaus on osa mäyräkoiran olemusta"

Tällä väitteellä pyritään siihen, että mitään ei tarvitse tehdä. Jatkovähättelynä esitetään, että "ainahan voi leikata". Ihan aina ei voi, eikä kaikkien rahapussi sitä kestä. Tieteellisissä julkaisuissa ilmestyneistä ja siten vertaisarvioiduista tutkimuksista on myös luettavissa, ettei yksi leikkaus välttämättä riitä, koska vaivan uusiutumisriski on leikkauspotilailla sangen korkea.

2. "Ongelmaa ei ole tarpeeksi tutkittu"

Vaikka tieteellisiä tutkimuksia välilevytyrästä on kymmenittäin 1950-luvulta asti, väitettä heitetään silti sitkeästi joko sellaisenaan tai muunneltuna muotoon "niin mutta ei Suomessa" tai "tutkittuja koiria ei ole tarpeeksi". Kysykseen, paljonko olisi "tarpeeksi koiria", vastausta ei juuri saa.

Näiltä vänkääjiltä on unohtunut jokunen tilastotieteen peruskäsite – puhumattakaan tilastonikkareiden työkaluista, joilla esimerkiksi muutamasta tuhannesta gallup-vastauksesta muodostetaan kohtuullisen luotettava näkemys siitä, miten miljoonat äänestäjät aikovat jakaa suosiotaan poliittisten puolueiden kesken. "Tilastollisesti merkittävä" on käsitteenä tälle porukalle silkkaa hepreaa.

3. "Ei ole perinnöllistä"

Välilevyjen varhainen kalkkeutuminen on todettu vahvasti perinnölliseksi useissa tieteellisissä tutkimuksissa. Perinnöllisyysaste on eri laskutavasta riippuen 0,40–0,80.

4. "Röntgenkuvissa eivät näy kaikki kalkkeutumat"

Tämä vänkääjäporukka on kuullut magneettikuvauksista, tietokonetomografioista ja muista hienouksista. Hintalapusta heillä ei kuitenkaan tunnu olevan hajuakaan eikä siten käsitystä, mahtavatko nämä supertekniikat soveltua riittävän usean rekun kuvaamiseen, jotta saataisiin tutkittua "tarpeeksi koiria".

Vastakysymys on: miksi kaikkien kalkkeutumien pitäisi näkyä? Periaatteessa jo yksikin 2-3-vuotiaalta röntgenissä havaittu kalkkeutuma kielii, että koiran selkäranka on varhain rappeutunut. Puhtaat paperit saa vain noin joka viides mäyräkoira. Järkevä mäyräkoiraharrastaja ymmärtää ottaa nollatuloksenkin varauksellisesti ja säästää rahansa siihen hetkeen, jos koiralta sittenkin menevät jalat alta ja hintavaa magneettikuvausta tarvitaan leikkaustarpeen määrittelyyn.

5. "Nollakoiratkin halvaantuu mutta vaikeasti kalkkeutuneet mennä porskuttaa"

Tämä on ehdottomasti suosituin argumentti ja ilmentää, että kinaaja odottaa saavansa röntgenlausunnolla takuun siitä, halvaantuuko koira vai ei.

Välilevykalkkeutumat ja välilevytyrä ovat kaksi eri asiaa. Edelliset ovat perinnöllinen vika ja lisäävät jälkimmäisen riskiä. Röntgenlausunnossa oleva kalkkeutumien määrä on riskiennuste, ei takuulappu.

6. "Kalkkeutumat eivät ole välilevytyrän ainoa syy"

Totta. Mutta välilevykalkkeutumien syynääminen on tällä haavaa ainoa keino yhdenmukaisesti ja vertailukelpoisesti dokumentoida ja tilastoida mäyräkoirakannan selkien tilannetta jalostustavoitteiden asettamiseksi.

Välilevykalkkeutumien perinnöllisyysaste jättää tilaa ympäristövaikutuksille. Mutta miten yhdenmukaisesti ja vertailukelpoisesti dokumentoidaan ja tilastoidaan sellaisia runsaasti vaihtelevia ympäristötekijöitä kuten ravinto, asumisolot, liikuntamäärät, harrastusmuodot jne.? Ei mitenkään.

7. "Ei ole näyttöä siitä, että röntgenkuvauksilla voidaan mitään muuttaa"

Kuvaussysteemin perushypoteesi on alusta pitäen ollut, että kun perinnöllisyysaste on korkea, välilevykalkketumien esiintyvyyteen voidaan jalostusvalinnoilla vaikuttaa. Hypoteesi on saanut vahvistuksen Tanskassa, missä mäyräkoirien selkäkuvaustuloksille lasketaan indeksi. Menetelmän arviointi (2011) osoittaa kalkkeutumatilanteen kehittyneen myönteisesti. Suomessa on tarkasteltu kuvattuja koiria, joiden vanhemmista ainakin toinen on myös kuvattu, ja havaittu (2013), että vaikeasti kalkkeutuneet vanhemmat saavat myös vaikeasti kalkkeutuvia jälkeläisiä enemmän kuin lievemmin kalkkeutuneet vanhemmat. 

Muutos myönteiseen eli välilevyiltään vähemmän kalkkeutuneiden ja siten tyräriskiltään vähemmän alttiiden mäyräkoirien suuntaan on mahdollista vain, jos jalostussuosituksia myös noudatetaan. Huolimatta suosituksesta olla käyttämättä jalostukseen koiria, joilla on 5 kalkkeutumaa tai enemmän, 40 prosenttia vaikeasti kalkkeutuneista on kuitenkin lapsia laittanut. 

Asenteesta on olemassa muunnelma "kuvaaminen kaventaa geenipoolia", joka kuulostaa hienolta ja oppineelta, mutta tarkoittaa tässä yhteydessä samaa kuin "mutku sit just mun koiraa ei voi käyttää jalostukseen".

8. "Mutta kun ruotsalaisetkaan ei kuvaa"

Ruotsin Taxklubben on jalostuksen tavoiteohjelmassaan ripustautunut pelkästään välilevytyrään. Se on antanut palttua kalkkeutumille ja  tieteellisten tutkimusten arvioille siitä, että välilevytyrään sairastuu noin 20 prosenttia mäyräkoirista jossakin elämänsä vaiheessa, ja tukeutunut vakuutusyhtiöiltä saatujen lukujen perusteella arvioon 10 prosenttia. Tavoitteeksi on asetettu välilevytyrän esiintyvyyden puolittaminen 5 prosenttiin.

Vakuutusyhtiöiden korvaustilastot kaikella kunnioituksella, mutta kaikkia tyräpotilaita ei ole vakuutettu eikä kaikkia oireilijoita toimiteta eläinlääkärille. Tavoitteeseen pääsy aiotaan Taxklubbenissa dokumentoida vakuutusyhtiöiden lukujen lisäksi luottamalla optimistisesti ruotsalaisten mäyräkoiraharrastajien avoimuuteen ilmoittaa tyrätapauksista. Lycka till.

9. "Tanskalaistenkaan ei ole enää pakko kuvata"

Tanskan Kennelliitolla oli suurisuuntainen kaikkia rotuja koskeva terveys- ja jälkeläisrajoitusohjelma, kunnes rekisteröintiluvut kääntyivät laskuun. Pakkotarkastukset poistettiin, mutta se on vain toinen puoli asiasta.

Tilalle tulivat kennelliiton ja kulloisenkin rotujärjestön yhdessä sopimat jalostussuositukset. Kun pentue on kasvatettu suositusten mukaan, siitä tulee merkintä pentujen rekisterikirjaan. Tanskan Gravhundeklubin kanssa sovituissa suosituksissa selkäkuvaukset ovat yhä vahvasti mukana ja indeksejä lasketaan edelleen. Lyhytkarvaisia mäyräkoiria lukuunottamatta yhä useampi pentu saa indeksin jo rekisteröintivaiheessa.

10. "Odotetaan geenitestiä"

Tämän näkemyksen kannattajista monet uskoivat aiemmin kohtaan 3. "Ei ole perinnöllistä".

Kun kansainvälinen tutkijaryhmä joitakin vuosia sitten löysi viitteitä selkäongelmien syyksi kromosomista 12, selkäkuvausten vastustajat saivat uusimman argumenttinsa. Viisasten kiven ilmaantumista jouduttaneen kuitenkin odottamaan, koskapa välilevykalkkeutumat periytynevät polygeenisesti eli useamman geenin voimalla eikä nimenomaisesti tyräytymisen aiheuttavasta geenistä ole puhuttu vielä mitään.

Miten sitten suu pannaan, jos ilmenee, ettei geenitestikään anna takuulappua siiitä, halvaantuuko koira vai ei? Tai jos käy niin kuin lyhyt- ja pitkäkarvaisten pienoismäyräkoirien cord1-testille: tiedetään, että haitallisen geenin lisäksi koira saattaa periyttää tai olla periyttämättä modifikaattoria, joka estää koiraa sokeutumasta. Niinpä testi onkin arvioitu epäluotettavaksi.

Geenimuunneltuihin mäyräkoiriin on siis vielä kosolti matkaa, eikä päätepisteessä välttämättä odota sataprosenttisesti takuuvarma menetelmä. Ja sitten vastustetaan sitäkin testiä argumenteilla kohdista 1, 2 ja 7. Ainakin.