Kaikenlaiset trendit ja maailmanmullistukset ovat omassa elämänmenossani ajoittuneet siten, että enemmän olen niistä hyötynyt kuin haavoittunut.

Kun nyt suurta sosiaaliturvauudistusta suunnittelevat mielivät muuttaa työttömyyseläkeputkeen pääsyn ehtoja ja ajoitusta, voin vain todeta onnistuneeni lipsahtamaan sekä ko. putkeen että eläkkeelle juuri oikeaan aikaan. Tietäen myös, että tämänhetkisen globaalin laman lomautus- ja irtisanomisaallot eivät enää omille jaloilleni loiski.

Kun selvästi näyttää siltä, että ammatti, joka antoi minulle vakaata särvintä 36 vuotta, on muuttumassa senttarien ja pätkätyöläisten eloonjäämistaisteluksi, olen tyytyväinen, että oma työsarkani ajoittui vuosiin, jolloin alalla vielä arvostettiin koulutusta, kokemusta ja ikälisin koristeltua kuukausipalkkaa.

Osan niistä ikälisistä ymmärsin aikanaan sijoittaa yksityiseen eläkevakuutukseen. Oikeammin: en minä mitään ymmärtänyt, mutta erään meklarifirman asiakashankintapuhelinsoittokampanja ajoittui juuri oikeaan hetkeen. Ainut kerta elämässäni, kun olen puhelinmyynnissä esitettyyn tarjoukseen tarttunut. Silloinkin vähemmän kaukokatseisesti ja enemmänkin tyylillä "koitinpa tuotakin, sanoi Uskan mummu, kun synninpäästön otti". Muuta ymmärrystä minulla ei asiassa ole sittemminkään ollut paitsi se, että oivalsin irrottaa säästyneet varat osakerahastoista juuri ennen kuin kuplat alkoivat poksahdella. Moukan tuuria.

Maailmanmeno on tarjonnut monia muitakin hetkiä ja päiviä joihin tarttua. Niiden valossa en voi olla miettimättä, mitä Horatius sanoisi tänä päivänä. "Poimi päivä ennen kuin se poimii sinut."