Kuten arvata saattaa, vierähtänyt viikko on kulunut tutkiskellen, mitä kaikkea uudesta telkkarista irtoaa.

Lyhyesti: telkkaritehtaat, ostakaa pari käytettävyyssuunnittelijaa digiboksifirmoista.

Uusi littu on Samsungin 37-tuumainen B535. Liitettävyyttä riittää niin, että yksi tallentava digiboksi on HDMI:ssä, toinen komponenttipiuhojen päässä, scartia tarvitaan vain harvoin käytetyn DVD-poltin/soitinvekottimen hyödyntämiseen, ja vielä jää reikiä vaikka pelikonsolin liittämiseen.

HDMI:n kanssa ei ole ongelmia, mutta jos seuraan komponenttinyörien päässä olevaa boksia, Samsung katsoo asiakseen ilmoittaa siitä puolen tunnin välein. Vasempaan ylänurkkaan ilmaantuva infolaatikko on jo tarpeeksi ärsyttävä, mutta ruudun välähtäminen hetkellisesti mustaksi raivostuttaa todella. Vielä en ole testannut, mitä scartin päässä olevan DVD:n katselemisesta seuraa. Mahtaako telkkari heittäytyä virransäästötilaan tai ryhtyä itsekseen uniajastamaan.

Ääntä ja kuvaa telkkarissa pystyy säätämään monipuolisesti. Kun se on kerran tehty, en yleensä ole säätimiä alituisesti näpräämässä. Erilaisia kirkkaus/terävyys/väriprofiileja ei voi luoda esimerkiksi niin, että analogikauden ohjelmien suttukuvia voisi tarvittaessa pehmentää yhdellä napin painalluksella. Myöskään suosikkilistoja ei voi laatia useampia, eikä kanavien järjestystä voi muuttaa mieleisekseen. Voisi, jos eläisimme vielä analogiaikaa, sillä telkkari toimisi siinäkin ympäristössä. Samsung ei uskalla olla rohkeasti pelkkä digi.

Telkkarin kaukosäätimen näppäimet ovat kumia. Vaikka tuntuma on kohtuullinen, jokainen painallus tuo mieleen kotitietokoneiden muinaisaikaisen Spectrumin. Kuvasuhteen muutos ja tekstityskielen valinnat toimivat ookoo omilla napeillaan, ja muuten säädin on käytössä lähinnä kanavien vaihtamiseksi ja ohjelmainfon saamiseksi. Kahdessa viimeksimainitussa Samsungilla olisi paljon opittavaa digiboksifirmoilta.

Suurten numeronäppäinten vuoksi kaukosäädin on kokoa halko. Näppäinten toiminnot ja sijoittelun on telkkaritehtaassa varmaankin suunitellut joku Windows-nörtti. Esimerkki: kaikissa digibokseissani info-näppäin on kolmitoiminen. Eka painallus = lyhyt tieto, toka painallus = enemmän tietoa, kolmas painallus = exit. Samsung osaa vain ekan ja kolmannen. Lisätieto pitää hakea kokonaan toisella napilla, joka on kahden tuuman päässä info-näppäimestä. Plussaa kuitenkin siitä, että inforuutu lätkäistään kuvan yläosaan eikä alas mahdollisen tekstityksen päälle.

Pikasurffarin vehje tämä ei ole, sillä kanavat vaihtuvat hitaahkosti, ja toisin kuin digibokseissani vaihdon yhteydessä ei kerrota, mikä ohjelma on meneillään. Kuvaruudun vasempaan nurkkaan tulee toki neliö, jossa sanotaan, että nyt katsot kaapeliverkossa välitettävää digikanavaa (numero ja nimi), jonka ääni on mono/stereo. Tuo info on enempi vähempi yhtä tyhjän kanssa.

Kuluneiden kuukausien aikana olen pälyillyt useampaakin telkkarimerkkiä selvittääkseni, miten niissä on ratkaistu EPG, ohjelmaopas. Ne töllöt, jotka näyttävät vain ja ainoastaan ruudukkoa, putosivat pois jo alkumetreillä. Samsung osaa ruudukon lisäksi näyttötavan "nyt/seuraava". Ongelmana on, että EPG listaa kaikki mahdolliset kanavat, ei vain niitä, jotka on valittu suosikkilistaan.

Yksi kiertotie on kuitenkin olemassa: Jos haluan listan jonkin kanavan päivän ohjelmista, voin käyttää kanavalistatoiminnon tarjoamaa mahdollisuutta. Onnistuu, mutta ei ole ison kapulan kuminäppäimillä herkkua. Toiminto ei missään tapauksessa yllä Maximumin eikä Topfieldin ohjelmaoppaiden tasolle. Toinen vaihtoehto on selata inforuutua, mutta sormen loikkiminen lisätieto- ja nuolinäppäimen välillä ei sekään kovasti kiihota.

Viikon testaamisen jälkeen telkkari on enemmän ja enemmän muuttumassa digiboksien näyttöpäätteeksi aivan samoin kuin vanha analoginen putkitöllö. Onpahan vain isompi ruutu kuin ennen, ehkä parempi kuvakin.

Ja mahdollisuus liittää se pelikonsoli - kunhan rikastun ja köyhtymästä lakkaan.