Internetin laiskistava vaikutus näkyy kaikenlaisten vekottimien ja ohjelmien käyttöoppaissa. Niistä puuttuvat usein sellaiset vinkit ja vihjeet, joista olisi  iloa kelle tahansa. Eli laaduntarkkailun lisäksi myös käyttömukavuuden hahmottaminen on jätetty kuluttajan harteille.

Koska olen omppukapinallinen, olen jo tottunut siihen, että Mac-tukea joutuu funtsimaan itsekseen. Vekottimen valmistajan tukipoppoolta on turha kysyä mitään – vastaus on yleisimmin tyyliä "tuotteemme ei ole Mac-yhteensopiva". Mikä taas loppupeleissä on useimmiten puhdasta puppua. Jos samaa asiaa käy kysymässä käyttäjien keskustelupalstoilta, apua tulee hujauksessa.

Uuden kännykkäni tiimoilta kysyin ihan piruuttani valmistajalta yhtä Mac-yksityiskohtaa, ja vastaus oli juuri tuo universaali yhteensopimattomuus. Kun kapulassa nyt kuitenkin on Bluetooth ja Macillakin on ihan oletusarvoisesti sininen hammas, niin tukimies ei ollut hommansa tasalla. Kunhan horisi.

Softapuolellakin jää paljon sanomatta, myös omppuporukalta. Esimerkistä käy iTunes, joka on ihan kelpo ohjelma. Ilman kiihkeätä nettisurffailua olisi jäänyt oppimatta, että softalla voi pätkiä musiikkitallenteitaan ja siten luoda oikein mukavia soittoääniä puhelimeensa. Eikä ollut edes vaikeaa, vaikka kaikenlaiset audiopakkausmenetelmät ovatkin minulle lähinnä käsittämättömiä kirjainyhdistelmiä.

Itse tehdyissä soittoäänissä on se hyvä puoli, ettei julkisella paikalla välttämättä joudu  yleiseksi käyneeseen joukkopaniikkiin: kun jossakin soi, piippaa tai rämisee, niin useampi kuin vain se yhteydenoton todellinen kohde alkaa etsiä kännykkäänsä.