Internetin laiskistava vaikutus näkyy kaikenlaisten vekottimien ja
ohjelmien käyttöoppaissa. Niistä puuttuvat usein sellaiset vinkit ja
vihjeet, joista olisi iloa kelle tahansa. Eli laaduntarkkailun
lisäksi myös käyttömukavuuden hahmottaminen on jätetty kuluttajan
harteille.
Koska olen omppukapinallinen, olen jo tottunut siihen, että Mac-tukea
joutuu funtsimaan itsekseen. Vekottimen valmistajan tukipoppoolta on
turha kysyä mitään – vastaus on yleisimmin tyyliä "tuotteemme ei ole
Mac-yhteensopiva". Mikä taas loppupeleissä on useimmiten puhdasta
puppua. Jos samaa asiaa käy kysymässä käyttäjien keskustelupalstoilta,
apua tulee hujauksessa.
Uuden kännykkäni tiimoilta kysyin ihan piruuttani valmistajalta yhtä
Mac-yksityiskohtaa, ja vastaus oli juuri tuo universaali
yhteensopimattomuus. Kun kapulassa nyt kuitenkin on Bluetooth ja
Macillakin on ihan oletusarvoisesti sininen hammas, niin tukimies ei
ollut hommansa tasalla. Kunhan horisi.
Softapuolellakin jää paljon sanomatta, myös omppuporukalta. Esimerkistä
käy iTunes, joka on ihan kelpo ohjelma. Ilman kiihkeätä nettisurffailua
olisi jäänyt oppimatta, että softalla voi pätkiä musiikkitallenteitaan
ja siten luoda oikein mukavia soittoääniä puhelimeensa. Eikä ollut edes
vaikeaa, vaikka kaikenlaiset audiopakkausmenetelmät ovatkin minulle
lähinnä käsittämättömiä kirjainyhdistelmiä.
Itse tehdyissä soittoäänissä on se hyvä puoli, ettei julkisella
paikalla välttämättä joudu yleiseksi käyneeseen joukkopaniikkiin:
kun jossakin soi, piippaa tai rämisee, niin useampi kuin vain se
yhteydenoton todellinen kohde alkaa etsiä kännykkäänsä.
maanantai, 17. huhtikuu 2006
Kommentit