Soikku kysyy edellisen kirjoituksen kommentissa, miten jaksan odottaa (S)epeli Sylikoiraksen saapumista.

Kovillehan se ottaa, mutta odotusta täyttävät mukavasti pari hoitoon tullutta kasvattia, (S)epelin täti Iida ja hänen poikansa Kusti. Oma lauma suhtautuu pariin kuten vanhoihin tuttuihin suhtaudutaan. (S)epeli tulee siis isoon laumaan.

Muuten on tosiaan inventoitu vessapapereita, etsitty käsille hyödyllisiksi osoittautuneet ja aikoinaan ihan mittojen mukaan teetetyt hauvavauvaliivit hihnaan totuttamista ajatellen ja ostettu penturuokaa. Valmiita siis ollaan, kunhan nuo päivät ja yöt nyt vain kuluisivat...