Päivää taas.

Täällä Helsingissä oli isot koirien bileet, jotain 8000 rekkua. Ja missäs kauha ellei padassa eli sinnehän Narunjatkeen tietenkin piti tälläytyä (laittoi oikein hameenkin, onko mokomaa nähty).

Koska mä olen Äijä, niin aloitin tietenkin kisat arvokkaasti eli jo lauantaina kävin kiertämässä ison kehän. Olihan, pojat, lääniä. Kiersin hienosti, koska sain diplomin, kukkia, kakkua ja paperipainon.

Sunnuntaina tuli sitten Olli-eno kaveriksi. Ihan coolisti kierrettiin paljon pienempää kehää, vaikka me oltais mieluummin istuttu Kenneltytön sylissä ohikulkijoiden lääpittävinä. Sen takia varmaan Olli-enon saamassa paperissa luki, että "esiintyy levottomasti", kun taas minä olin "iloinen nuori herra".

Oltaisiin me niissä bileissä vähän kierrelty ja treffattu muita koiria, mutta kun liikkeellä on kuulemma joku Yskä, niin enemmän meni sylissä istumiseksi tai koppikomennukseksi. Kun kotiin päästiin, niin Narunjatke jynssäsi kenkänsä ja mun boksin oikein hirvittävän pahanhajuisella aineella, ettei se Yskä tulis meille kotiinkaan. No, ei tähän döfikseen varmaan kukaan vapaaehtoisesti tulisikaan.

Kivat kekkerit, ja nyt kun olen virallisesti käynyt näytelmissä ja kunnialliseksi kääpiömäyräkoiraksi määritelty, niin on aiemmin saadun naimaluvan lisäksi sitten se tarvittava siunauskin. Voisin sanoa, niin kuin telkkarissa yksi häiskä, mistä Narunjatke ärsyyntyy, että "mun sähköpostinumero vai mikä se nyt oli..."

Yst.terv.
(S)epeli, iloinen nuori herra