Kriisipuuro elvyttää blogiaan ja samalla paikkaseudun muidenkin blogeja heittämällä peliin kotiaineen tulevasta kesänvietostaan. Rivienvälihaastehan on otettava vastaan.

Mitä teen tänä kesänä

Kirjoittanut Seniori, kohta 62 vee

Kypsillä ihmisillä ei ole kesälomaa vaan vuosiloma, paitsi senioreilla, joilla on joka vuosi vuosi lomaa. Seniorit voivat tehdä mitä lystäävät sen mukaan, miten sää ja vuodenaika sallivat. Tai jättää tekemättä, jos vaikka kansalaisopisto on kiinni eikä ole porsliinimaalausta tai jos on kesä eikä tarvitse luoda lunta.

Minä teen tänä kesänä kaikkea sitä mitä muinakin kesinä. Jos on kovasti lämmintä, istun pihakeinussa kuuntelemassa, kun minua vanhemmat seniorit muistelevat miten paljon paremmin kaikki oli ennen ja kaikki muut kyselevät, milloin se putkiremontti alkaa. Jos en viitsi pihakeinuun asti, istun soffalla miettimässä, asennuttaisinko sittenkin ilmastoinnin, ettei sisällä olisi 27,8 astetta.

Enkä sitten kuitenkaan asennuta, kun tuollaisia päiviä on vuodessa ehkä viisi eikä sellaisen takia kannata rahaa haaskata.

Sitten minä ajattelen katsoa televisiota paitsi että tänä kesänä en katso, kun sieltä tulee vaan potkupalloa. Jos ei tule peli niin tulee jokin sohvallaistumisohjelma, jossa ne puhuvat potkupallosta. Pihalla pikkupojat ovat niin Rooneyta tai-mitä-ne-nyt-on, että ei sinne keinuun taida ollakaan menemistä. Ja jos vaikka erehtyisi menemään kaljalle, niin sielläkin puhuvat paitsioista ja punaisista korteista.

Siinä minä sitten istun soffalla telkkari pimeänä ja kun en virkkaa enkä nyplää niin tulen vain ajatelleeksi kaikenlaista alkeellista kuten sitä, että olisiko se tämä kesä kun pestään ikkunat tai että  paljonkohan mahtavat pyytää torilla uusista perunoista. Ja kun noin ajattelen, niin soittaa naapuri ja pyytää pihagrillille käristämään makkaraa ja jutskaamaan siitä, milloin se putkiremontti mahtaa alkaa ja putoaako Englanti potkupallon jatkopeleistä vai ei. Kun ei ole muutakaan kiireellistä, niin menen seuraksi väistelemään öttiäisiä ja pikkupoikien potkupalloa. Sitä makkaraa en voi syödä, kun se kuitenkin palaa karrelle eikä sappirakko tykkää.

Vähän voisin matkustella. Vaikkapa junalla pitkin Turun rataa, kun siellä on niin hauskoja asemien nimiä kuten Karis ja Kuppis. Laivalla voisin mennä Tallinnaan syömään Hesen purilaisen. Mutta pääasiassa odotan, että kesä menee ohi ja ihmiset muuttuvat normaaleiksi. Laittavat välihousut ja laamapaidan ja menevät takaisin töihin.

Eikä ole potkupalloa, kun siitä minä en tykkää.