Viime päivinä elämään on tuonut huvitusta seurata, miten ukomaisilla
keskustelupalstoilla republikaaniäänestäjät sättivät demokraattien
kannattajia. Irakin tilannetta työnnetään silmille puolin ja toisin
lälläslää-hengessä.
Aamun Höblässä rauhan- ja konfliktintutkija Mons Krabbe väläyttää yhtä
ratkaisutietä koko soppaan: Irakin perustuslaki pitää kirjoittaa
uusiksi niin, että maan etnis-uskonnollisilla vähemmistöryhmillä on
mahdollisuus vaikuttaa parlamentarismin kautta. Krabben perustelutkin
ovat hyvät: arabimaailman uusissa demokratioissa ei äänestetä
länsimaisittain yksilöllisten preferenssien perusteella ja vaihdellen
puoluekantoja elämän erilaisten muutosten tuomien sosiaalisten rajojen
mukaan, vaan etninen ja uskonnollinen lojaalius heimoa ja klaania
kohtaan sanelee ratkaisut. Jos demokraattinen järjestelmä tukee
enemmistön kaikkinaista dominanssia, parlamentaristisen vaikutusvallan
vähyyteen turhautuneissa ryhmissä sikiää äärimmäisyysliikkeitä.
Yeah, right, mutta Irakissa myös shiiat mätkivät toisiaan, joten ei juttu ihan noin yksioikoinen taida olla.
Minulla ei ole mitään käsitystä siitä, minkälaisia parlamentaarisia
malleja irakilaisille esiteltiin silloin, kun nykyistä perustuslakia
väsättiin, ja paljonko jenkkien vinoutunut demokratiakäsitys asiaan
vaikutti. Siltä nyt kuitenkin näyttäisi, että sekä irakilaisilla että
amerikkalaisilla olisi syytä ryhtyä harrastamaan parlamentaarisia
opintokäyntejä. Vaikkapa Skandinaviaan.
maanantai, 13. marraskuu 2006
Kommentit