Näyttelyreissulla tuli syötyä kesän ensimmäinen ateria ulkona, mutta lauantai-iltapäivä avasi poltan tässä itselleni päivällistä -sesongin. Possun grillivarrasta, perunasalaattia ja vihreetä.

Mikä on grillatessa, kun on kaasuvehje ja hyvää seuraa. Grilli voisi olla vähän yksinkertaisempaakin sorttia, niin sitä ei tarvitsisi useammalla lukolla ja kettingillä lukita eikä systeemin siivoamiseen tuhraantuisi aikaa ja teräsharjaa.

Taloyhtiössä ei ole grillikatosta vaan -lava. Kalliolle sommiteltu, honkien juurelle portaiden päähän. Kaksi pöytää parillekin seurueelle ynnä penkit. Kun lännen puolella ollaan ja puista tippuu ties mitä neulasta ja ötökkää, aurinkovarjo olisi tarpeen. Voisi kokkailla tihkusateessakin tai silloinkin, kun tulee ämmiä äkeet selässä.

Varjoa on puuhattu jo parikin kesää mutta aina se kaatuu lähiöelämän asettamiin hankaluuksiin. Lähinnä siihen, että missä sitä säilytettäisiin jotta ohikulkijat eivät sitä pöllisi. Ynnä lisäisikö se lava-aktiviteettaja vaiko eikö.

Possuvartaan kanssa tuli nautiskeltua pilsnerin ystävälle poikkeuksellinen keskikaljapullollinen. Sen verran olen amatöörijuoppo, että meni mokoma päähän.