Näyttelyreissulla tuli syötyä kesän ensimmäinen ateria ulkona, mutta lauantai-iltapäivä avasi poltan tässä itselleni päivällistä -sesongin. Possun grillivarrasta, perunasalaattia ja vihreetä.
Mikä on grillatessa, kun on kaasuvehje ja hyvää seuraa. Grilli voisi
olla vähän yksinkertaisempaakin sorttia, niin sitä ei tarvitsisi
useammalla lukolla ja kettingillä lukita eikä systeemin siivoamiseen
tuhraantuisi aikaa ja teräsharjaa.
Taloyhtiössä ei ole grillikatosta
vaan -lava. Kalliolle sommiteltu, honkien juurelle portaiden päähän.
Kaksi pöytää parillekin seurueelle ynnä penkit. Kun lännen puolella
ollaan ja puista tippuu ties mitä neulasta ja ötökkää, aurinkovarjo
olisi tarpeen. Voisi kokkailla tihkusateessakin tai silloinkin, kun
tulee ämmiä äkeet selässä.
Varjoa on puuhattu jo parikin kesää mutta aina se kaatuu lähiöelämän
asettamiin hankaluuksiin. Lähinnä siihen, että missä sitä
säilytettäisiin jotta ohikulkijat eivät sitä pöllisi. Ynnä lisäisikö se
lava-aktiviteettaja vaiko eikö.
Possuvartaan kanssa tuli nautiskeltua pilsnerin ystävälle
poikkeuksellinen keskikaljapullollinen. Sen verran olen amatöörijuoppo,
että meni mokoma päähän.
sunnuntai, 17. kesäkuu 2007
Kommentit