Nyt kun olen Litthu & Latthu -valio ja joku ihme C.I.E, näytelmämatkailut ovat enempi V.I.P-luokkaa. Meinaa, että mennään Narunjatkeen kanssa ihan kahdestaan. Reissutkin ovat lyhyempiä eikä ulkona ole kylmä.

Eilen matkailtiin junalla. Kehän laidalla oli paljon tyttöjä, joten oli hieman vaikea keskittyä, mutta kun piti mennä rundaamaan, niin hoituihan tuo. Taas tuli uudenlaisen värinen muovinarun pätkä. Keltainen on minun mielestäni oikein hyvä väri mustalle koiranpojalle, mutta Narunjatke ei ollut kovin tyytyväinen. Arvostelupaperin mukaan silmieni muoto ja ilme olivat kuulemma okei, ja kulmaukset - joita en ymmärrä kun olen paikoistani pyöreä ja pehmeä - olivat hyvät edessä ja takaa. Muu kroppa olikin sitten tuomarin sanojen mukaan "alikehittynyt".

Pitkä sana, jota en oikein ymmärtänyt. Siis niinku miten? "Siis niinku vajaa", selvitti Narunjatke. Tarkistin heti, että kalleudet ovat paikallaan, enkä vieläkään snaijannut. Ei tajunnut Narunjatkekaan, totesi vain, että arvostelupaperin ei ilmeisesti ole tarkoitus kertoa koiran vaan tuomarin laadusta.

Sen verrran otti "alikehittynyt" kuitenkin minua aivoon, että kieltäydyin päättäväisesti tekemästä piss-neksiä näytelmäpaikan läheisyyteen ja koko kaupunkiin.

Koska Narunjatke on sitä mieltä, että asiat ovat aina hyvin niin kuin ne ovat, niin selitti, ettei joka koiralla olekaan niin monenväristä nauhakokoelmaa kuin minulla. Puuttuu kuulemma vain ruskea ja harmaa. Toinen tarkoittaa hylättyä ja toinen sitä, ettei koiraa voi juuri sillä hetkellä arvostella. Ihan minulle ei selvinnyt, päättikö Narunjatke ottaa tavoitteeksi kerätä koko sarjan.

Se nähdään parin viikon päästä. Elli-mutsi tulee mukaan, niin meitä on kaksi yrittämässä noita kokoelmasta puuttuvia.

Yst.terv.
(S)epeli, vajaa