Äitienpäivä sujui tyhjänpäiväisesti huonosti nukuttua yötä haukotellen.
Kunnolla tolpilleni pääsin vasta, kun helatorstaiseksi kaavaillut
koirahäät aikaistuivat.
Nuutilla ei ollut mitään sitä vastaan. Morsian ensin hammasteli, mutta
eihän meidän Nuuttia voi kukaan vastustaa. Kuuden pentueen kokemuksella
herra laittoi seitsemännenkin pesueen alulle coolin vähäeleisesti.
Heinäkuussa tiedetään, mitä tuli ja paljonko.
Maanantai tuntui vielä sunnuntaitakin tyhjemmälle, ja vuorokausirytmi
oli edelleen sekaisin. Joutessani pällistelin Leijonien kotiinpaluuta
ja ihmettelin, etteikö se hopea todellakaan millekään maistu. Nuoriso
ei taida tietääkään, kuinka monen vuoden odottelun takana oli Jellonien
ihan ensimmäinen MM-lätkämitali aikanaan. Vetää vertoja viisuvoiton
vartoomiselle.
Arkeen paluun merkiksi suoritin päivän hyvänä työnä kammarin kaikkien
ovien pesun ja pinosin viisi paperikasaa kolmeksi. Koirat
kaatoivat niistä yhden, kun se odotteli lattialla sopivan hyllynkulman
löytymistä. Vähän oli kvartetti kuin lapsilauma
vaahteranlehtikasassa. Kasatessani pinoa uudestaan
nuorimmaiset kävivät kylpyhuoneessa tyhjentämässä kalsarikorin.
Onneksi Nuudeli on ikääntyessään luopunut lempileikistään eli vessaharjan kuskaamisesta ympäri kämppää.
tiistai, 15. toukokuu 2007
Kommentit