Äitienpäivä sujui tyhjänpäiväisesti huonosti nukuttua yötä haukotellen. Kunnolla tolpilleni pääsin vasta, kun helatorstaiseksi kaavaillut koirahäät aikaistuivat.

Nuutilla ei ollut mitään sitä vastaan. Morsian ensin hammasteli, mutta eihän meidän Nuuttia voi kukaan vastustaa. Kuuden pentueen kokemuksella herra laittoi seitsemännenkin pesueen alulle coolin vähäeleisesti. Heinäkuussa tiedetään, mitä tuli ja paljonko.

Maanantai tuntui vielä sunnuntaitakin tyhjemmälle, ja vuorokausirytmi oli edelleen sekaisin. Joutessani pällistelin Leijonien kotiinpaluuta ja ihmettelin, etteikö se hopea todellakaan millekään maistu. Nuoriso ei taida tietääkään, kuinka monen vuoden odottelun takana oli Jellonien ihan ensimmäinen MM-lätkämitali aikanaan. Vetää vertoja viisuvoiton vartoomiselle.

Arkeen paluun merkiksi suoritin päivän hyvänä työnä kammarin kaikkien ovien pesun ja pinosin  viisi paperikasaa kolmeksi. Koirat kaatoivat niistä yhden, kun se odotteli lattialla sopivan hyllynkulman löytymistä. Vähän oli kvartetti kuin lapsilauma vaahteranlehtikasassa.  Kasatessani pinoa uudestaan  nuorimmaiset kävivät kylpyhuoneessa tyhjentämässä kalsarikorin.

Onneksi Nuudeli on ikääntyessään luopunut lempileikistään eli vessaharjan kuskaamisesta ympäri kämppää.