Tuli taas junailtua. Taitaa olla sääntö, että jos lemmikkiosastossa on useampia koiria, niin joukossa on aina joku häirikkörekku.

Eikä vika ole sen koiran.

Tämänkertainen häirikkö oli jokin pieni pystykorva. Äkäinen kuin perkele ja valmis käymään jokaisen ohikulkijan kimppuun, mutta omistaja piti homman kurissa kietaisemalla huivin kuonon ympärille. Vaan muina hetkinä ärsytti koiraa puhaltelemalla sitä päin näköä ja tökkimällä sormihyökkäyksiä. Omistaja oli pissis, eikä sellaisille taida kannattaa puhua.

Junasta päästyä kimppuun oli käydä joku länsigöötanmaanpystykorva-tyyppinen epeli. Äkäinen kuin perkele, ja kelataluttimen perään oli laitettu pikkulikka, jolla ei riittänyt voima pidätellä koiraa eikä älli stopata sitä kelaa. Isosisko ja äiti vieressä.

Koska uhri olisi ollut palveluskoira Maija, katsoin olevani oikeutettu päästelemään pari raikuvaa kirosanaa ja neuvomaan kelataluttimesta luopumista. "Kylmätiedän", pärähti äiti, joten turha oli sillekään puhua.

Voisivatko yhtyneet koirajärjestöt eli Kennelliitto ja kaikki maailman eläinsuojeluyhdistykset tehdä kimppaesityksen valtiovallalle / presidentille / kuntapomoille / pirulle ja sen isoäidille, että kelataluttimet kiellettäisiin lailla ja koiraa ei saisi omistaa, ellei ole asiaan kunnolla kurssitettu ja sen päälle tutkinnon suorittanut. Kirjallisesti ja käytännössä.