Tuli taas junailtua. Taitaa olla sääntö, että jos lemmikkiosastossa on
useampia koiria, niin joukossa on aina joku häirikkörekku.
Eikä vika ole sen koiran.
Tämänkertainen häirikkö oli jokin pieni pystykorva. Äkäinen kuin
perkele ja valmis käymään jokaisen ohikulkijan kimppuun, mutta omistaja
piti homman kurissa kietaisemalla huivin kuonon ympärille. Vaan muina
hetkinä ärsytti koiraa puhaltelemalla sitä päin näköä ja tökkimällä
sormihyökkäyksiä. Omistaja oli pissis, eikä sellaisille taida kannattaa
puhua.
Junasta päästyä kimppuun oli käydä joku
länsigöötanmaanpystykorva-tyyppinen epeli. Äkäinen kuin perkele, ja
kelataluttimen perään oli laitettu pikkulikka, jolla ei riittänyt voima
pidätellä koiraa eikä älli stopata sitä kelaa. Isosisko ja äiti
vieressä.
Koska uhri olisi ollut palveluskoira Maija, katsoin olevani oikeutettu
päästelemään pari raikuvaa kirosanaa ja neuvomaan kelataluttimesta
luopumista. "Kylmätiedän", pärähti äiti, joten turha oli sillekään
puhua.
Voisivatko yhtyneet koirajärjestöt eli Kennelliitto ja kaikki maailman
eläinsuojeluyhdistykset tehdä kimppaesityksen valtiovallalle /
presidentille / kuntapomoille / pirulle ja sen isoäidille, että
kelataluttimet kiellettäisiin lailla ja koiraa ei saisi omistaa, ellei
ole asiaan kunnolla kurssitettu ja sen päälle tutkinnon suorittanut.
Kirjallisesti ja käytännössä.
keskiviikko, 27. kesäkuu 2007
Kommentit