Moikka.

Mutsi tuli kylään.
Se tuli samanlaisella junalla kuin mäkin kuukausi sitten ja toi sen saman kassin, jossa mua yritettiin kuljettaa, mutta ei silloin onnistuttu. Kun olen kerran Sylikoiras.

Oltiin asemalla vastassa, ja mut laitettiin taas kerran siihen kassiin ja roudattiin siinä himaan. Ei auttanut metelöinti. Mutsi käveli omin jaloin ja himassa se sitten antoi mulle lättyyn. Sitten isotäti-Maija näytti, miten se antaa mulle lättyyn, ja Mutsi näytti sille pari lisäkikkaa. Ja sitten mä annoin niille lättyyn.

Oli kivaa.

Mutsi tuli tänne jotain ihme näytelmiä varten. Sen takia mä pääsin yökylään isoeno-Nuutin himaan ja opettelin sen kanssa poikien juttuja. Niinku jalan nostoa ja jäniksenjälkien jahtaamista ja miten Viiksimiehen kanssa otetaan torkkuja sohvalla.

Emmä vielä jalkaa sillä tavalla nosta kuin Nuutti ja Moppe-serkku. Niiden konstilla ei pystyssä pysy. Mun tyyli on enempi semmonen balettitanssijan malli että niinku vähä jalkaa ylös ja nilkasta ojennetaan.

Mutsi oli siis niissä näytelmissä. Se tuli mua hakeen Nuuttilasta Olli-enon kanssa ja molemmat haisi miljoonille koirille. Mä menen sellasiin näytelmiin kuulemma vuoden päästä ja sitä varten mä seison joka päivä pöydällä. Aika hyvin seisonkin kun haistelen sitä karkkii, joka Narunjatkeella on kädessä. Sen karkin mä saan kuitenkin vasta lattialla, koska Narunjatkeesta on rumaa, jos pöydällä syödään.

Isomummu-Nuudelista taas on rumaa, jos ei ole siisti. Kun isomummu-Nuudeli pesee, niin vastaan ei kannata pyristellä. Se laittaa tassun rinnan päälle ja puleeraa silmät, korvat ja kulkuset. Eikä lopeta ennen kuin on tyytyväinen.

Olen siis putsi äijä. Näillä kurakeleilläkin. Ravat putsaa kylläkin Narunjatke ja koko porukalta. Se on nimenhuuto – mä ekaks –  ja sitten pyyhe heiluu. Paljon sekin nyt sitten auttaa, kun hyvä jos ehdin vähän syödä, antaa likoille lättyyn ja ottaa tirsat, niin taas mennään rapareissulle.

Niinku nyt. Hihnat helisee jo eteisessä. Pitää mennä.

yst.terv.
Rapa-(S)epeli