Jostakin lukaisin, että makkarakupit ovat kovasti retroa. No kai ne
ovat, kun makkarassa, josta niitä voi tehdä, pitää olla luonnonkuori.
Berliininmakkarassa on, mutta sitäpä ei ihan joka kaupasta saakaan.
Talvivarastointireissulla hallista löytyi, joten ei kun sentin
paksuisia viipaleita kuorineen kärisemään pannulle miedolla
tulella (en anna mittaa enkä asteita, kun minulla muiden mestarikokkien
tapaan on tietenkin kaasuliesi). Kun malttaa olla viipaleita
kääntämättä, niin ne hiljakseen käpristyvät sopivaan kuppikokoon.
Makkarakuppiin voi sitten laittaa lisukkeeksi vaikkapa
punajuurisalaattia, munakokkelia, herneitä tai mitä nyt sattuu mieleen
juolahtamaan. Perunamuusia ja vihreätä salaattia sivuun, ja jo kahdesta
kupista tulee sellainen ähky, ettei vielä 5 tuntia aterian jälkeen
pysty ajattelemaankaan mitään syötävää.
sunnuntai, 8. lokakuu 2006
Kommentit