Ihminen tekee hermostuksissaan kummallisia juttuja. Esimerkiksi siivoaa.

Kämpän lattiat on taas kuurattu. Eikä vain kuurattu vaan hinkattu. Ja hinkkaamisen jälkeen vielä huuhtelunipotusviimeistelty. Jos ei olisi ensin satanut kuin sangosta kaatamalla ja sitten alkanut paahtaa hiostavasti, olisin varmaan tehnyt vielä jotain muutakin epätoivoista. Kuten pessyt jonkin ikkunankin.

Minua hermostuttaa huominen. Maija Maitoparta – tuo otsikkopalkin kurkkiva koiruus – on menossa luonnetestiin tuomarille, jonka maine hylkääjänä on suurempi kuin hyväksyjänä. Tulosta ei sinällään tarvita yhtään mihinkään, testautan murun silkasta uteliaisuudesta.

Sitä luulee tuntevansa koiransa, mutta jokainen testauttamani koirakumppani on paljastanut itsestään odottamattomia piirteitä. Narsistinen snobikoira ei uskonut testaajien näyttelijänlahjoihin. Aurinkoinen metriheikki osoittautui oikein kelvolliseksi palveluskoiraksi. Kantanarttu sai testaajan onnelliseksi jo pelkällä läsnäolollaan. Ja Nuutti-vauvastani sanottiin, ettei se usko minkään tai kenenkään koskaan ikunaan tekevän sille pahaa.

Silkasta uteliaisuudesta huolimatta testituloksista on ollut hyötyäkin. Ainakin ne ovat selittäneet, miksi joitakin koiristani on pitänyt rankasti treenata jäljestämishommiin, kun taas toiset ovat hoitaneet tehtävän heittämällä ja vähäeleisesti. Maija-murulla on jäljestämiskoe viikon kuluttua – mikä onkin sitten vielä suuremman hermostumisen paikka. Jännittämistä ei todellakaan helpottaisi luonnetestitulos, jonka mukaan likka olisi luonteeltaan kerrassaan kelvoton kaikenlaisiin työtehtäviin.

Arvannette, että palaan testiaiheeseen tulevan viikon aikana.