Ihminen tekee hermostuksissaan kummallisia juttuja. Esimerkiksi siivoaa.
Kämpän lattiat on taas kuurattu. Eikä vain kuurattu vaan hinkattu. Ja
hinkkaamisen jälkeen vielä huuhtelunipotusviimeistelty. Jos ei olisi
ensin satanut kuin sangosta kaatamalla ja sitten alkanut paahtaa
hiostavasti, olisin varmaan tehnyt vielä jotain muutakin epätoivoista.
Kuten pessyt jonkin ikkunankin.
Minua hermostuttaa huominen. Maija Maitoparta – tuo otsikkopalkin kurkkiva koiruus – on menossa luonnetestiin
tuomarille, jonka maine hylkääjänä on suurempi kuin hyväksyjänä.
Tulosta ei sinällään tarvita yhtään mihinkään, testautan murun silkasta
uteliaisuudesta.
Sitä luulee tuntevansa koiransa, mutta jokainen testauttamani
koirakumppani on paljastanut itsestään odottamattomia piirteitä.
Narsistinen snobikoira ei uskonut testaajien näyttelijänlahjoihin.
Aurinkoinen metriheikki osoittautui oikein kelvolliseksi
palveluskoiraksi. Kantanarttu sai testaajan onnelliseksi jo pelkällä
läsnäolollaan. Ja Nuutti-vauvastani sanottiin, ettei se usko minkään
tai kenenkään koskaan ikunaan tekevän sille pahaa.
Silkasta uteliaisuudesta huolimatta testituloksista on ollut hyötyäkin.
Ainakin ne ovat selittäneet, miksi joitakin koiristani on pitänyt
rankasti treenata jäljestämishommiin, kun taas toiset ovat hoitaneet
tehtävän heittämällä ja vähäeleisesti. Maija-murulla on jäljestämiskoe
viikon kuluttua – mikä onkin sitten vielä suuremman hermostumisen
paikka. Jännittämistä ei todellakaan helpottaisi luonnetestitulos,
jonka mukaan likka olisi luonteeltaan kerrassaan kelvoton kaikenlaisiin
työtehtäviin.
Arvannette, että palaan testiaiheeseen tulevan viikon aikana.
lauantai, 26. toukokuu 2007
Kommentit