En ole Idol-tyyppisten kilpailujen seuraaja ja suhtaudun varauksin myös Talent-skaboihin. Liian paljon kikkailijoita, liian vähän todellista lahjakkuutta.

Tiedot maailmalta kertovat voittajista kuten tämä brittiläinen Potts, joka on hyvää keskiitasoa, mutta ei pätkääkään enempää. Tai se pieni jenkkityttö, jolla on iso ääni. Ei silti juuri kolahda.

Minulta on varmaankin jäänyt suuri määrä hupia ja helmiä kohtaamatta, kun eksyn lahjakkuuksia metsästävien ohjelmien äärelle vain sattumalta. Vastapainoksi on sitten jäänyt kestämättä myös kosolti roskaa.

Ruotsin Talang 2008 (TV4) tarjosi tänä iltana todellisen helmen. Lavalle asteli tulkin avustamana azerbaizanilainen pakolainen, aikuinen nainen. Kotimaansa levottomuuksia paennut, työkseen tukholmalaisperheen lastenhoitaja. Tulkki – tämän Karina Sarkisyanin työnantaja – väläytti pakolaisen taustaa: pianonsoittoa viisivuotiaasta lähtien, oman äidin koulima ja vakavasti musiikkia opiskellut. Esittelystä käväisi mielessä, että tässä nyt säälin kieliä vingutellaan, kun muistettiin mainita, että moni lahjakas ja korkealle koulutettu pakolainen päätyy Ruotsissa siivoamaan metron käytäviä.

Jo Karinan ensimmäinen kosketus flyygeliin muutti mielikuvat. Harvoin olen kaivellut nenäliinaa muutaman minuutin soiton vuoksi. Saman liikkeen joutui tekemään tuomariston jäsen, juontaja Sofia Wistam. En voi sanoa, että Karina olisi soittanut tuomaristolta ja yleisöltä jalat alta, koskapa  Tukholman Oscars-teatterin täysi salillinen osoitti pianistille suosiota seisaallaan.

Nyt on pakko käyttää kliseemäistä ilmausta "koskettava" – ja katsottava ohjelmasarjan loput viisi ohjelmaa.