Kun 15-vuotias teinipoika tekee seksuaalista väkivaltaa 14-vuotiaalle ja saa tuomiosta huolimatta yhteisönsä sympatiat, tekisi mieli kysyä, mihin maailma on menossa. Kysymys olisi kuitenkin vinksallaan, koska (miehinen) maailma on kautta maailman sivu ollut tällainen: raiskauksen uhri on tottakai syyllisempi kuin raiskaaja, hävetköön ja kantakoon seuraukset. Bjästan tapaus kaikkine sivujuonineen tuskin on ainutlaatuinen irrallinen ilmiö.

Sen sijaan lienee syytä kysyä, mitä ihmettä liikkuu teiniraiskaajan äidin ja veljen korvien välissä, kun he lähtevät netissä hakemaan pojalle vapaudut vankilasta -korttia, tukea ja ymmärtämystä
- luomalla laajan sosiaalisen vihaverkoston tyttöä kohtaan niin, että tämän on muutettava 500 kilometrin päähän kotoaan ja
- paljastaen kahdesta raiskauksesta hovioikeutta myöten tuomitun lähimmäisensä henkilöllisyyden nimeä ja kuvallista haastatteluvideota myöten niin, että poika on leimattu loppuikänsä.

Bjästan teiniraiskaajan tapauksesta lienee pääteltävissä, että informaatiotekniikan kehitys ja tiedon saatavuus
- eivät muuta ihmisten herkkyyttä joukkohysteriaan ja lynkkausmielialaan
- mahdollistavat entistä paremmin ihmisten manipuloinnin uskomaan mustan valkeaksi.