Ruotsalainen humanisti-humoristi Tage Danielsson julkaisi 1970 riemastuttavan pikkukirjasen Typer, jota hän itse lienee luonnehtinut ilmauksella  "puolitoistasataa grammaa meikkaamattomia itsetilityksiä".  Se on kokoelma terävänäköisiä havaintoja ihmisen ainutlaatuisuudesta, opastukseksi niille, joilla olisi tarvetta tarkastella elämäänsä rehellisesti – ainakin silloin tällöin.

Kirjanen muistui mieleen, kun vastaantullut koirantaluttaja jäi kyselemään koiraharrastuksen ilmiöistä ja niissä pyörivistä ihmisistä.  Hän halusi tietää, oliko hän hoivatessaan ja talutellessaan Pomppeaan jotenkin vähemmän  koiraharrastaja kuin hänen naapurinsa,  joka viikot nyppi ja siivosi koiraansa lähteäkseen viikonloppuna valmiiksi stressaantuneena milloin mihinkin tapahtumaan ja tullakseen uupuneena pois. Nyppimään koiraansa.

"Toisaalta", hän sanoi, "jos koiraharrastamiseen liittyy vähänkään jotakin kielteistä, niin enpä tiedä, haluanko olla koiraharrastaja."

Siinä turistessa ehdotin, että jospa hän olisi koiraharrastaja ja stressaantuneet ja uupuneet aktivistit puolestaan koirastajia.

"Marja – marjastaja, koira – koirastaja eikä harras", hihitteli eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja ja jatkoi kompromissiin tyytyväisenä Pompen päiväkävelyä.