Ettäkö kaikki koiran kanssa meuhkaavat olisivat pyyteettömiä ja itsensä
unohtavia empaattis-sympaattisia mallikansalaisia? Huihai.
Esimerkki elävästä elämästä bongattuna erään koirastajan kotisivulta:
Kyseisen koirastajan paikallinen rekkuyhdistys oli anonut kyseisen
koirastajan harrastaman rodun rotujärjestöltä, jotta koirastajalle
myönnettäisiin puuhasteluistaan peräti ansioprenikka. Rotuyhdistys
sanoi nietu, mistä kyseinen koirastaja veti pussillisen herneitä
nenäänsä – siitäkin huolimatta, ettei hän ole prenikan perässä juossut
eikä sellaisella mitään tee. Mutta kun ei kerran arvosteta, niin voipi
kyseinen koirastaja sitten lopettaakin kaikenlaiset puuhastelunsa,
jotka hän yksityiskohtaisesti kotisivullaan luettelee. Ja vaatii
kyseiseltä rotujärjestöltä selitystä. Tietenkin.
Jos analogiana: partioliike jakaa aktiivijäsenilleen kunniamerkkinä
Mannerheim-solkea. Sitä ei myönnetä niinkään aktiivisuuden määrästä
vaan siitä, millä asenteella aktiivisuutta on harjoitettu. Jospa
rotujärjestö olikin kieltävällä päätöksellään halunnut testata kyseisen
koirastajan harrastuksen vilpittömyyden ja katsoa, minkälaiseen
primitiivireaktioon kyseinen koirastaja yltyy, jos sanotaankin jotta
nietu. Hyvä testi ja toimi sataprosenttisesti.
Kaikille koiran kanssa eläjille nelijalkaisesta seuralaisesta ei ole
viisauden ja harkinnan lisääjäksi. Ei voi kauhakuormaajalla vaatia, kun
on pipetillä annettu.
perjantai, 15. kesäkuu 2007
Kommentit