Jotkut koiranäyttelypäivät vain yksinkertaisesti ovat palkitsevampia
kuin toiset. Etenkin sellaiset kun luottaen omaan koirasilmäänsä (jonka
päällä on istunut 20 vuotta) vie vesselin tuomarille, josta jo
etukäteen tietää, että anatomia ratkaisee.
Kun se sitten ratkaisee siten, että pitkään himoittu ensimmäinen sertti
napsahtaa kohta 9-vuotiaalle veteraanille, niin tyytyväisyys on
hykerryttävää. Ensinnäkin siksi, että kyse oli
veteraanin viimeisestä näyttelystä – rokoteyliherkkyyden
vuoksi koira ei enää uusintarokotusta kestä eikä siten täytä
näyttelyiden rokotusvaatimuksia. Toisekseen siksi, että sertin
edellyttämä laatupalkinto ei todellakaan tullut jostakin
muotioikkuisesta näyttävyydestä vaan ns. oikeista asioista. Ja
kolmanneksi siksi, että sertti tuli tiukalta auktoriteetilta, jolta jo
korkeimman laatupalkinnon saaminen ei koskaan ole läpihuutojuttu.
Näyttelykoira itse tajunnee Narunjatkeen mielihyvän, koskapa se käyttää
sitä häikäilemättömästi hyväkseen kaikenlaiseen kerjuusen ja
hellittelyvaatimuksiin. Eikä ole edes tippaakaan uupunut, hellepäivästä
huolimatta. Kummallisia Duracell-pupuparistoja koira täynnä.
lauantai, 30. kesäkuu 2007
Kommentit