Työn takia jouduin neljännesvuosisata sitten astumaan rakennukseen,
jossa erilaiset naisyhteisöt pitivät workshopejaan. Tuskin olin
kynnyksen yli päässyt, kun kummassakin käsipuolessa oli tarrana kiinni
täti ja molemmat hönkäilivät korvaani, että "sister".
Toinen edusti Los Angelesin prostituoituja ja toinen New Yorkin
seksuaalivähemmistöjä, ja kumpikin halusi minut ehdottomasti omaan
workshopiinsa.
En mennyt. Eikä minusta tullut feministiä.
Enkä vietä naistenpäivää.
Ollaan muuten vain ihmisiksi.
Edit: Kauhukvartetin
iltalenkiltä palatessa taloyhtiön puheenjohtaja huikkaisi pysähtymään,
käveli autollensa ja ojensi neljä tulipunaista ruusua halauksen kera.
Nyt saan ihan itse päättää, oliko syynä naistenpäivä, ihmisiksi
olemiseni vai se, että puheenjohtajallakin on mäyräkoira.
torstai, 8. maaliskuu 2007
Kommentit