Työn takia jouduin neljännesvuosisata sitten astumaan rakennukseen, jossa erilaiset naisyhteisöt pitivät workshopejaan. Tuskin olin kynnyksen yli päässyt, kun kummassakin käsipuolessa oli tarrana kiinni täti ja molemmat hönkäilivät korvaani, että "sister".

Toinen edusti Los Angelesin prostituoituja ja toinen New Yorkin seksuaalivähemmistöjä, ja kumpikin halusi minut ehdottomasti omaan workshopiinsa.

En mennyt. Eikä minusta tullut feministiä.

Enkä vietä naistenpäivää.

Ollaan muuten vain ihmisiksi.

Edit: Kauhukvartetin iltalenkiltä palatessa taloyhtiön puheenjohtaja huikkaisi pysähtymään, käveli autollensa ja ojensi neljä tulipunaista ruusua halauksen kera. Nyt saan ihan itse päättää, oliko syynä naistenpäivä, ihmisiksi olemiseni vai se, että puheenjohtajallakin on mäyräkoira.