En pidä neljän koiran riiviökvartettiani mitenkään superälykkäinä olioina. Mutta kauhistuttavia ajatustenlukijoita ne ovat.
En nyt puhu niiden kyvystä hiffata, että kauppakassiin tarttuminen
tarkoittaa Narunjatkeen piipahtamista lähipuotiin. Liian ilmeistä. En
puhu siitäkään, että aamun toinen vessakäynti edeltää heidänkin
vessakäyntiään. Oppiihan tuon. Tietyt vaatekappaleet merkitsevät
lähtemistä "asioille", tottahan toki. Ja äärimmäisen nopeasti ne
oppivat, mikä soittoääni kuuluu heidän suosikki-ihmisilleen, ja että
tiettyä soittoääntä seuraava ahterinnousu tarkoittaa Narunjatkeen
lähtöä naapuriin kahville, kun taas "okei, odotan" merkitsee suosikin
piakkoista piipahtamista tässä huushollissa.
Mutta tämä on aavemaista: penteleet tietävät, mitä aion tietokoneellani tehdä. Kas näin:
Iltasella (tai aamuyöstä) kun alan suunnitella koneen sammuttamista,
suljen avoimet ohjelmat. Riiviöt siis tietävät, että painelen
nimenomaan hiiren oikeata nappia ja sitten vasenta, vuoronperään kunnes
5-6 ohjelmaa on kiinni. Okei, ehkä vasemman ja oikean napin
painalluksista kuuluu niiden korviin erilainen ääni eivätkä ne kai ihan
rytmitajuttomia ole. Jo ennen koneen varsinaista sammuttamista alkaa
siis yleinen liikekannallepano ja hösötys. Mutta ei aina.
Jostakin ihmeen kummasta ne jo työohjelmien sulkemisvaiheessa
tietävät, milloin ajattelen päättää illan parilla pasianssilla ennen
kuin panen puodin kiinni. Silloin näky on mallia "tääll maattaa vaa,
sano loimaalainen kun sillipurkin avas" eikä hösötyksestä tietoakaan.
Mokomat tietävät yleensä myös, teenkö töitä vai huvittelenko.
Huvituksia kuten päämäärätöntä surffailua ne yrittävät silloin tällöin
keskeyttää tunkemalla kuonoa syliin tai tökkimällä jalkoihin,
mutta tosiduunausta ne eivät häiritse koskaan. Liekö tästä
pääteltävä, että vakava aivonkäyttö on joko koirankorvin kuultavissa
tai hajuaistilla todennettavissa?
Hui.
sunnuntai, 14. toukokuu 2006
Kommentit