Kaikki penkkaripäivät sitten vuoden 1966 ovat saaneet poskipääni kihelmöimään aivan kuin niihin olisi aikanaan ladattu omien penkkareitteni kaksi muistettavinta asiaa: viimassa ja pakkasessa paleltuneet posket ja koulun juhlasalissa järjestetyt iltajuhlat.

Juhlasaliin jouduttiin, koska edellisen vuoden abit olivat viettäneet omat kekkerinsä jollakin ökyhuvilalla ja käyttäytyneet huonosti. Valvojaope oli toki ollut paikalla mutta suurimman osan illasta vaatekaappiin lukittuna.

Emme siis odottaneet kummoisiakaan bileitä. Opettajakunta oli kuitenkin niin fiksua, että illasta oli päätetty tehdä nimenomaan ikimuistoinen.

Kolme vuotta nuoremmat oppilaat olivat tehneet pitkän puhteen valmistaessaan kolmen ruokalajin illallisen. Maisterit olivat pyyhkineet pölyt kaikista lapsuudenkuvistaan, ja yksi illan kohokohdista oli kaikkien kolmen abiluokan välinen arvauskilpailu, kuka nykyisistä maistereista kulloinkin mahtoi lojua vaipoissaan lampaantaljalla. Verkkokalvolleni on lähtemättömästi jäänyt Herra Rehtori (ottelupaino opettajana 120 kiloa, ei hiuksia) kahden vuoden ikäisenä nakupellenä viekoittelevassa Isadora Duncan -asennossa vaaleat kiharat olkapäille asti valuen.

Ei tanssittu kikapoota eikä kehruuvalssia. Diskossa oli kaikki viimeistä huutoa ja laidasta laitaan. Herramaisterit pitivät huolen siitä, ettei seinäkukkasia ollut ja naistenhaku sai myös feminiinimaisterit liikkeelle. Tiedä sitten oliko tanssiaktiivisuuden takana viekas konsti päästä hengenhaistoetäisyydelle. Joku liian usein vessassa pistäytyjä bileistä poistettiin, mutta aikakaudelle kuvaavaa lienee, että suurin osa abeista paheksui toverinsa humaltumista, koska "opettajat olivat nähneet niin paljon vaivaa".

Juhlille ei ollut ilmoitettu päättymisaikaa. Jossakin keskiyön tietämissä Maisteri Ranska-Saksa-Latina kokinhattuun ja huiviin pukeutuneena vyörytti juhlasaliin tyylikkäät nakkikärryt ja piti sangen monikielisen ja erittäin hauskan yhden miehen shown jaellessaan yöpalaa.

Illasta jäi hyvä mieli silloin ja nytkin –  ja se kihelmöinti poskipäihin.