"Lusittu loppuun", kiteytti Vävy, kun säällisen seniorismini edellyttämät 500 putkipäivää kuluivat umpeen viime maanantaina.

Torstaina tuli sitten tarpeellinen proopuska, johon hain allekirjoituksen työvoimatoimistosta ja kannoin eläkelaitokseen. Tarjosivat eläkelaitoksessa kahvia, glögiä ynnä piparia ja niitä näitä jutustellen täyttivät tarpeelliset kaavakkeet ja lausuivat asiaankuuluvan arvostuksen 40 vuoden työrupeamasta.

Koko tähän byrokratiakuvioon kului matkoineen puolitoista tuntia. That's it.

Yhteenvetona koko prosessista putkipäivineen kaikkineen voin todeta, että joustavasti on mennyt jokaisessa viranomaismutkassa aina verokarhua myöten. Jos ei ylenpalttisen ystävällisesti niin kiitettävän ammattimaisesti kuitenkin.

Nyt voin siis vallan virallisesti vaatia kunnioitusta harmaantuvile hapsilleni. Ensi viikolla otan niihin raitoja.